Kun salaa toivoit tulevan lapsesi olevan tyttö/poika

Onkohan tämä joku tabu tai muuten vaiettu aihe mutta haluan kertoa oman tarinani.

Eli olin reilut 10 vuotta sitten ensimmäisen ja ainoan kerran raskaana. Ja siis toivottu ja suunniteltu lapsi. Raskausaikana salaa toivoin, että lapsi olisi poika. En kertonut ajatuksistani kenellekään, koska eihän se ole "hyväksyttävää". Mutta perustin "toiveeni" siihen, että pojat ovat omien kokemuksieni perusteella helpompia ja suoraviivaisempia lapsia. Itsekin tyttölapsena ihmettelin lapsena/teininä joidenkin kavereideni ihme teinidraamaa ja sellaista turhaa ja jopa kieroa käytöstä. Mitä yleensä teinitytöt harrastavat.

No saimme pojan mutta puolison mukana tuli myös kaksi bonuslasta; tyttö ja poika. Poika on nyt jo aikuinen mutta tämä teinityttö on juuri kaikkea sitä mitä miksi juuri poikaa "salaa toivoin"! Tiedän, että kuuluu murros- ja teini-ikään jne jne mutta vie ihan oikeasti paljon voimia!

Tämä nyt jo aikuinen poika ei ollut teininä millään tavoin hankala. Eikä ole tämä nyt teini-iän kynnyksellä oleva biologinen oma poikanikaan; hän on nyt n. 11. 

Tämän tytön kanssa väännetään aikalailla kaikesta. Ja on väännetty ihan pienestä asti.  Hän vie aika paljon aikaa ja varsinkin voimia meiltä aikuisilta, biologiselta äidiltään myös. Kun aina on ties mitä ongelmia.

No, tietysti hoidan hänen asioitaan ja olen hänen puolellaan. Mutta en todellakaan ollut väärässä siinä, että salaa toivoin omaksi lapsekseni poikaa.