aikuiselle rotukissalle uusi hyvä koti

Oletko kokeillut laittaa myynti-ilmoitusta Apulaan?



http://www.lemmikkipalstat.net/apula/

Mut miten teihin saa yhteyttä jos haluaa kysyä?



itse en ole kissa ihminen, paljonko kissat suunnilleen maksaa?

Kiitos, laitoin juuri ilmoituksen apulaan. Olen laittanut myös muihin lemmikkiaiheisille palstoille ilmoituksen. On vaan mahdottoman vaikeeta löytää oikeasti hyvä koti kissalle. Ja pysyvä sellainen. Että voisi luottaa että kissalla olisi hyvä olla. Meillä on puhdasverinen rotukissa jota on pidetty hyvässä hoidossa ja on kauniin värinen. Punaiseksi kutsutaan värikoodin mukaan. On tosiaan kastroitu ja nelosrokotettu. Meillä on kolme poikaa, joten sopisi tosi hyvin lapsiperheeseen, koska on tottunut ääniin.

Luulet ihan tosissasi, että joku ottaa 12-vuotiaan kissavanhuksen vaivoikseen ja vielä MAKSAA siitä, AP? Eihän tuo montaa vuotta enää elä, ja eläinlääkärimaksut sen kun nousee, mitä vanhemmaksi kissa tulee. Kissa sairastaa ym. Eikä tuon ikäinen enää leimaudu uuteen perheeseen.



Huh huh, ei voi muuta sanoa. Rotukissa tai ei.

Hei,



voin laittaa numeron tähän mistä minut tavoittaa: 040-739 5018 (Sanna) Asumme Espoossa.

En tiedä löydänkö hänelle hänen arvoonsa sopivaa kotia -se on totta, että on iäkäs ja vielä terve. Mutta lopettamista vältän loppuun asti. Jos se vain on mahdollista. Jos olisi sairas tai kremppoja, olisi asia eri. Mutta yritän vielä tätä kauttakin. Kun koskaan ei tiedä, jos joku toivoisi seurakseen kissaa ja kissa saisi täten uuden hyvän kodin. Ja täysin ilmaiseksi ei kissaa kannata kuitenkaan antaa, oli kissa nuori tai vanha. Vielä toivo elää :) Kissan tähden!

Joudun liiaksi rajoittamaan kissan liikkumista sisätiloissa. Asumme paritalossa, jossa on kaksi pääovea. meillä on kolme lasta, vanhin seitsemän ja nuorin 1,5v. Meillä on pitkin päivää jompikumpi ovista auki, kun pojat käyvät ulkona ja tulevat sisälle. Kissamme on karkaillutkin säännöllisin väliajoin ulos ja asumme taajama-alueella missä naapurit ovat muutamien metrien päässä. (pientaloalue) ON ollut kurjaa pitää kissaa yhdessä huoneessa suljetun oven takana, jottei karkaisi. Joko kissan pitäisi asua maatilalla, missä voi väjemmin liikkua tai kerrostalossa missä voi ulkoilla parvekkeella. Pientaloasuminen ei näytä sopivan meillä, koska liikkumisen rajoittaminen sisällä, jottei karkaa ulos on ollut ongelmallista. On ollut työlästä kontrolloida tilannetta:( Kissa on kytiksellä valmiina jo ulos, kun kuulee,että joku tulee kotiin. Ja menee jalkojen välistä ulos, kun ovi vähänkään käy:(

Jos kissallesi ei mistään kotia löydy, voin ottaa sen meidän katraan jatkoksi. Meilä on ennestään jo yksi Maine Coon ja yksi "taviskissa". Heitä ennen meillä oli kaksi kissaa, ja itselläni on ollut kissoja 30 vuotta.



Asumme mieheni ja kisujen kanssa neljästään, lapsia meillä ei ole. Rakastamme molemmat eläimiä ja erityisesti kissoja. Coonisi saiai meiltä taatusti hyvän ja rakastavan kodin, jossa se saisi asua niin pitkään kuin sillä aikaa on jäljellä.



Meidän kssat ulkoilevat vain valjaissa ja sisällä niillä on tilaa noin 170 neliömetriä. Asumme Tampereella.



Jos kisu ei muualta saa apikkaa, on se tervetullut meille. Laita tälle palstalle vaikka anonyymi meiliosoite, josta sinut saa kiinni.



Toivotan pitkää ikää ja leppoisia eläkepäiviä kissallesi, äläkä epäröi ottaa yhteyttä/laittaa meiliosoitettasi tänne.



Kaikkea hyvää teille,



Otto, Urho ja niiden emäntä

meillä on iso parveke, jossa omatkin kissani piipahtavat sillointällöin. Näillä pakkasilla niillä ei kyllä ole mitään hinkua sinne.

Jos kissallesi ei mistään kotia löydy, voin ottaa sen meidän katraan jatkoksi. Meilä on ennestään jo yksi Maine Coon ja yksi "taviskissa". Heitä ennen meillä oli kaksi kissaa, ja itselläni on ollut kissoja 30 vuotta.

Asumme mieheni ja kisujen kanssa neljästään, lapsia meillä ei ole. Rakastamme molemmat eläimiä ja erityisesti kissoja. Coonisi saiai meiltä taatusti hyvän ja rakastavan kodin, jossa se saisi asua niin pitkään kuin sillä aikaa on jäljellä.

Meidän kssat ulkoilevat vain valjaissa ja sisällä niillä on tilaa noin 170 neliömetriä. Asumme Tampereella.

Jos kisu ei muualta saa apikkaa, on se tervetullut meille. Laita tälle palstalle vaikka anonyymi meiliosoite, josta sinut saa kiinni.

Toivotan pitkää ikää ja leppoisia eläkepäiviä kissallesi, äläkä epäröi ottaa yhteyttä/laittaa meiliosoitettasi tänne.

Kaikkea hyvää teille,

Otto, Urho ja niiden emäntä

Olet ihan aikuisten oikeasti myymässä 12 vuotta perheesi jäsenenä ollutta olentoa sillä verukkeella, ettette viitsi pitää ovia kunnolla kiinni?! Sillä nimenomaan viitsimisessähän tuossa on kyse. Epäilen lisäksi suuresti, etteikö teillä olisi tuulikaappia, sisäovea tms. mikä myös merkittävästi helpottaa karkailun rajoittamista.



Kyllä ne kissat kyttää ulko-ovea muissakin perheissä eikä niitä sen vuoksi MYYDÄ. Häpeäisit, AP.

Eläinparka. En käsitä, miten kukaan voi tahtoa antaa (ei kun anteeksi MYYDÄ) pois seniori-ikään ehtinyttä lemmikkiään. Paasaat hyvästä uudesta kodista, mutta entä teidän kiintymyksenne kissaan? Onko sitä...?



Ellei perhe tahdo enää panostaa 12-vuotiaasta huolehtimiseen, täytyisi olla henkistä kanttia sen verran, että tekee itse sen loogisen ja iäkkäälle eläimelle ystävällisimmän ratkaisun eli vie lopetettavaksi. Vaikka itse joutuukin maksamaan lopetuksen ja suremaan ikäväää tapahtumaa.



Ajattelehan ap asiaa sellaisen henkilön kannalta, joka ostaisi kissanne. Otat häneltä kissasta hinnan. Sen jälkeen tämä voi, iäkäs kun on, sairastua vaikka jo kuukauden kuluttua vakavasti ja ns. lopullisesti. Vaikka lemmikki selviytyisi elossa vielä muutamankin vuoden, uusi omistaja joutuisi maksamaan ostohinnan lisäksi vanhuusiälle kasautuvat eläinlääkärikulut ja todennäköisimmin kuitenkin melko pian myös lopetuksen ja tuhkauksen.



Tämänikäisiä lemmikkejä hankitaan pelastusperiaatteella eläinhoitoloista, ei kalliiseen hintaan yksityisesti.



Maine Coonit ovat upeita kissoja, mutta eivät niitä pitkäikäisimpiä. Todennäköisyys siihen, että 12-vuotiaalla coonilla olisi jäljellä useita vuosia, ei ole kummoinen.



Toivon, etten vaikuta kylmältä, mutta minulle kyllä toinen vaihtoehto (jos se ensimmäinen, eli hyvä ja turvallinen loppuelämä omassa kodissa, ei ole tarjolla) on viimeisen päätöksen tekeminen, maksaminen ja kestäminen itse. En käsitä, miten kenelläkään on pokkaa tuupata rakas lemmikki muualle elämänsä loppuvaiheessa.



Teille, joilla ei lemmikkejä ole: iäkkään lemmikin omistaminen on raskasta ja huolen täyttämää aikaa. Terve nuoruus on enää muisto, ja pikkuhiljaa joutuu pohtimaan, koska on parasta antaa lemmikin ajan koittaa, jottei se joutuisi kärsimään tilanteessa, jossa parannusta ei ole enää tulossa. Toisaalta sairaankin lemmikin elämä voi olla vielä hyvää ja antoisaa, mutta vaatia omistajilta runsaastikin vaivannäköä. Ellette tahdo hoitaa kärsivällisesti ja lempeästi nelijalkaista geriatrikkoa, ÄLKÄÄ hankkiko myöskään sitä kirkassilmäistä pentua.

Se, että kissasta joutuu jotakin maksamaan karsii pahimmat hullut ja eläinrääkkääjät kissan kyselijöistä pois. Älkää hyvät ihmiset ikinä lahjoittako kissojanne kenellekään, ellette tunne tyyppiä hyvin. Ei tarvitse satoja euroja nyhtää, vaan sen verran, ettei kahelit liiaksi kiinnostu kissasta. Sama koskee tietenkin muitakin eläimiä.



Iäkkään kissan ottamisessa asuinkumppaniksi on tietenkin omat riskinsä, mutta en itse pysty ajattelemaan asiaa kylmän taloudellisesti. Tietysti eläinystävä jossain vaiheessa sairastuu, aiheuttaa eläinlääkäri- ja muita kuluja ja kuolee, mutta toistaiseksi vielä terveen eläimen tappaminen ikään kuin varmuuden vuoksi (kun kohtahan se kuolee kuitenkin), on mielestäni häpeällistä. Itse olen hoitanut hautaan asti kaksi geriatrikkoa muutaman kuukauden välein pari vuotta sitten, toisella oli syöpä ja toisella restriktiivinen kardiomyopatia, eli vakava sydänsairaus.



Kuluja tuli niin pirusti sen vuoden aikana, koska en halunnut tehdä taloudellisesti järkevää päätöstä ja antaa niille lopetuspiikkiä heti diagnoosin jälkeen. Kissat eivät nimittäin vielä kärsineet millään lailla sairauksistaan, ja sitten kun alkoivat kärsiä, oli lopetuspiikin aika.



Mitään takeita kissan terveydestä ei kuitenkaan saa edes silloin kun kissa on pentu. Tämänkin olen joutunut karvaasti kokemaan. Lemmikin ottaminen on aina riskibisnes, joten ainakaan itse en osaa ap:n kissankaan kohdalla ajatella mahdollisia kuluja. Pelkään vain sitä, että jos kissa meille tulee, kiinnyn siihen ja sitten se sairastuu ja kuolee. Ja minuun sattuu taas. Mutta silti ennemmin niin kuin että terve kissa tapetaan.



Ap, kissasi on siis edelleen tervetullut meille (kyselkää toki myös muualta. Olisiko teidän naapurissa ketään eläinrakasta, jonka luona kissa voisi asustaa ja tekin näkisitte sitä vaikka joka päivä?), mutta toivoisin kyllä, että yrittäisitte etsiä jotakin käytännöllistä porttiratkaisua tms. että sen ei tarvitsisi muuttaa kotoaan pois. Sekin rakastaa teitä, tiedätkös? Ja sille tulisi teitä kamala ikävä, vaikka minä tietenkin tekisin parhaani, että sillä olisi hyvä olla.



Oton ja Urhon emäntä

Viestit ovat fiksuja ja luopuminen on selvästi harkittu eläimen parasta ajatellen ja hinta eläimestä varmaankin määritelty eläimen iän kannalta järkeväksi. Toivottavasti kissa löytää hyvän kodin.

Se on totta että 12vuotias kissa on jo niin iäkäs, että viimeiseksi vuosiksi uuteen perheeseen meneminen on aina stressaavaa jollei ole aivan pattitilanne. Meillä tuo väliovi on ja luulisi järjen mukaan, että 7 ja 4-vuotias muistaisivat sen aina laittaa kiinn kun ovat menossa tai tulossa mutta käytäntö on ollut toista. ovi jää auki lähes kaikissa kerroissa -valitettavasti ja olen joutunut aina muistuttamaan että ovi kiinni :( Kesällä tilanne oli tosi kurja kun haluttiin pitää takaovea auki ja kissa joutui olemaan vessassa tuntejakin jottei karkaisi. Ulkohäkki hänellä oli, mutta kuumina päivinä ei siellä pysty montaa tuntia kerrallaan olemaan. Ja lapset leikkivät pääosin takapihalle, varsinkin pienin aikuisten valvonnan alla. Toisaalta se on totta, että kissa on perheenjäsen ja loppuvuodet voitaisiin koittaa järjestellä vielä toivon mukaan niin, että saisi elää meillä seniorivuodet. Soitin eilen eläinlääkärille ja kysyin tilanteesta. Hän sanoi, että kissan lopetus on yksi vaihtoehdoista, mutta tällä hetkellä en pysty siihen. en ota terveen kissan henkeä vastuulleni. Niinkuin totesin aiemmin, sairas kissa olisi helpotus päästää kissojen taivaaseen. Kasvattajan kanssa olemme tätä paljon pohtineet. kasvattaja on ollut meidän kanssa pohtimassa vaihtoehtoja ja toivoi että kissa jäisi meille, menisi jonkun jo tutun luokse pysyvästi, ei enää kolmanteen kotiin tai sitten nukutettaisiin. Kiitos ajatuksistanne, kaikki, vaikka varsinkin yhden ihmisen vastaus oli kummallisen tuomitsema ja haukkuva. Tässä koitan vain pohdiskella vaihtoehtoja, täytyy miettiä kissaa, mikä kissalle on parasta. Mietitään miehen kanssa ja poikien kanssa, mikä keino saataisiin käyttöön vielä, että kissallamme olisi vielä paremmat mahdollisuudet tässä asunnossa viihtyä meillä loppuelämänsä. Kiitän vielä yhtä vastaajaa, joka olisi voinut miettiä tarjota kissallemme kotia. Arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat ylipäänsä ihmisen, lapsen tai eläimen elämää siltä kantilta, miten "toinen" kokee tilanteet. Ei aina ihmisen itsensä kautta. Ja eritoten myönteisessä hengessä. Itselläni on ollut hyvä elämä ja koen muutenkin olevani onnellinen. Osaan mielestäni ajatella muita myönteisesti ja luottamukseni ihmisiin ei ole kärsinyt.Ajatuksia tai tekoja voi kriittisesti tarkastella, mutta toisen ihmisen päälle hyökkääminen leimaten samalla toinen hölmöksi tai häpeälliseksi -varsinkin tuntematon kertoo vain toisen kypsymättömyydestä. Hyvää joulunalusaikaa teille vastanneille. Tämä palsta on ollut itselläni lukemisen alla jo pian seitsemän vuotta. Ja luen jatkossakin:)