Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa
27.01.2024 |
Vaikkei olekaan elämää mullistava ongelma, mutta koen usein yksinäisyyttä, vaikka olen parisuhteessa ja tavallaan on ystäviäkin. Mies opiskelee ja käy töissä samalla, lopun ajan oikeastaan pelaa. Joskus lähtee mun kanssa kauppaan kun peleiltään ehtii. Ystäviä on ripotellen, kaikilla omat elämät ja tekemiset. Tuntuu, että he ei oikein minun olemassaoloa pidä enää hirveän tärkeänä, nähdään tosi harvoin vaikkei välimatkaa kauheasti valtaosaan ole ja silloinkin kun nähdään tunnen olevani kolmas pyörä koska ystävät tavalla tai toisella sotkee puolisonsa aina mukaan. Emme näe koskaan kahdestaan. Ne joihin on enemmän eivät juuri pidä yhteyttä edes jos laitan itse viestiä tai koitan soittaa. Lapsia ei kellään ole. Kukaan ei koskaan soita mulle, jos haluan jonkun puheyhteyden se pitää sopia etukäteen koska soitellaan ja se olen minä joka soittaa. Onko tää ihan yleistäkin ja teen tästä vaan itse ongelman vai pitääkö teillä edes suurin piirtein ystävät yhteyttä oma-aloitteisesti? Ja ei, en joka päivä ihmisten perään rilluttele, mutta jos en soittaisi ollenkaan niin ei kenestäkään kuuluisi ainakaan kuukausiin mitään 😅
Jotenkin tää olo on kyt oikein konkretisoitunut kun olen ollut sairaslomalla. Kukaan ei oma-aloitteisesti kysy mun vointia ja kun olen päivät yksin niin kaipaisin miehestä seuraa kun en sitä oikein muualta saa. Aloitin palapelin viime viikolla kun ajattelin että pakko tässä on jotain muutakin tekemistä keksiä kuin kotityöt ja suoratoistopalvelut. Kaipaan jo töihin vaan siksi, että tuntuu edes jotenkin merkityksellistä oma olemassa olo (olen hoitaja). Töissäkään mulla ei hyviä työkavereita ole, ihan kivoja kaikki muttei mulla mitään syvempää yhteyttä ole kenenkään kanssa. Oon nuorempi kuin muut niin koen etten pääse oikein sisään ja porukka siellä on jo minua ennen luoneet sellaisen oman porukan, keskenään saattavat esim just vapaa-ajalla nähdä jne.
Tää nyt oli jonkin sortin avautuminen, muita vastaavassa tilanteessa? 😅
Kommentit (2)
Sitten kun olet toipunut, hanki enemmän harrastuksia ja mielenkiintoista tekemistä itsellesi. Sellaisia juttuja, että pääset kotoa pois eikä tarvitse nyhjätä siellä koko aikaa. Se voisi auttaa miestäkin havahtumaan tilanteeseen. Voisit myös puhua miehen kanssa ja kertoa, että haluaisit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan ja nimenomaan jotain tehden. Älä syyllistä äläkä uhriudu, vaan kysy miehen mielipidettä ja ehdotuksia.
Aikuisena on aina ollut hankala löytää uusia ystäviä, ja nykyaikana tilanne on paljon pahempi, kun valtaosa selaa mieluummin puhelinta sohvalla kuin tapaisi ihmisiä kasvotusten. On myös hyvin yleistä ainakin tämän palstan juttujen perusteella, että yhteydenpito ei ole tasapuolista vaan yksi ihminen joutuu aina olemaan se, joka soittaa tai tekstaa ensin.
Tuo tunne ulkopuolisuudesta tai siitä, että on kolmas pyörä, on aika hankala. Oman kokemukseni perusteella sen voi korjata lähinnä siten, että oppii pitämään tarpeeksi omasta seurastaan ja alkaa viihtyä yksin. Mitä enemmän janoaa muilta huomiota tai seuraa, sitä kauemmas he yleensä vetäytyvät. Helposti syntyy sellainen yksinäisyyden ja epätoivon aura, jota muut ihmiset alitajuisestikin karsastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up