Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että ihmiset ovat vaivaantuneita seurassani. Mitä tehdä?
27.11.2010 |
Muutamia vuosia taakesepäin olimme se pariskunta, joka järjesti päivällisiä ja illanistujaisia kavereille vähän väliä. Jossain vaiheessa pienet lapset ja talonrakennut vei voimat ja oman arjen pyöritys vei energiaa enemmän kuin oli. En missään vaiheessa ole "virallisesti" ollut burn-out, mutta omassa päässäni kyllä...
Joskus tunnen etten haluaisi ihmisiä edes tavata, koska minulla (aina sosiaalisella ja pirteällä, ennen) ei ole ihmisille mitään sanottavaa/annettavaa. Ihmisiä tavatessani skarppaan kyllä ja juttelen ns. normaalisti, ainakin kuvittelen niin. Kuitenkin tunnen että osa ihmisistä on vaivaantuneita seurassani. Miksi? Ja mitäö tehdä? vai lakkaanko tapaamasta ketään ja yritän välttää poulituttuja lopullisesti...?
Kommentit (6)
Jos olet ollut aiemmin sosiaalinen ja pirteä, niin USKO ITSEESI. Muut viihtyvät seurassasi, jos et itse hermoile.
Ota iisisti. Vitsaile vaikka että jos et keksi mitään sanottavaa, niin heitetään noppaa ja ringin numeron jäsen lausuu vitsin. Kevennä omaa emännän rooliasi.
Ihmiset eivät vaadi showta vaan ihmisen joka on rauhassa heidän kanssaan. Siis rauhoitu. Ei aina tarvitse olla täydellinen. Mitä epätäydellisempi olet, sitä enemmän ihmiset pitävät sinusta (koska se saa heidät tuntemaan itsensä paremmaksi, raadollista mutta totta).
Joten ei kun pitoja pitämään. Olet oma itsesi, murjota tai ole kiva. Mutta älä häpeä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten muutkin hyväksyvät sinut. Usko itseesi, olet parhaimmillasi oma sinä!
ollakaan täältä löytää osittain kaltaisesi..
Tuo tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa muutama vuosi sitten. Itse aloin todenteolla ihmettelemään, että miksi jotkut tuttavamme olivat ihmeen vaisuja tai vaivaantuneita seurassani, ja loppujen lopuksi selvisi, että eräs silloinen tuttu oli kertoillut minusta täysin satuja tuttavillemme. Eli että minulla olisi suhde/suhteita työpaikallani.
Ja tätä juoruilua oli siis jatkunut jo yli vuoden verran tuolloin.
Asiat saatiin selvitettyä ja sen seurauksena pari tuttua on nykyisin ex-tuttavia, mutta muiden kanssa kaikki on niinkuin silloin ennenkin kun kaikki oli hyvin :)
Toivottavasti saat sinun asiaasi onnellisen lopun.
minulla on ollut samanlainen tilanne- tosi ystävät erottuvat tuossa tilanteessa ja he kutsuvat sinuakin kylään ap
Paras ystäväni (lapseton) kertoi minulle rehellisesti syyn: minusta on tullut tylsä äiti-ihminen.
Varmasti ihan totta.
Ja toinen juttu on kuulemma kateus. Mä olen ainut siitä kaveripiiristä, joka on onnellisesti naimisissa ja jolla on lapsia. Mulla on kuulemma liian täydellinen elämä heidän mielestään.
Voi kunpa tietäisivät miten yksinäinen olen ja miten paljon ikävöin heitä.
Eivät ihmiset odota että joku yksi henkilö kannattelisi koko sosiaalista tilannetta, sinä olet vain itse sen roolin omaksunut silloin kun vielä jaksoit.
Ota iisisti ja muista etteivät ihmiset ole yleensä kovin vaativaisia vaan tykkäävät ihan normaalista jutustelusta.