Vapaus ja vastuu. Kasvatus.

Kasvoin itse perheessä, jossa vanhemmat näyttivät esimerkkiä. Vanhempani eivät tupakoineet, juoneet itseään humalaan tai eläneet muutenkaan levottomasti, mutta silti minulla oli vapaus päättää esim. omasta päivärytmistäni, joten saatoin, varsinkin lomalla, valvoa aamuyöhön ja nukkua puolille päivin. Lapsemme ovat saaneet myös tätä vapautta ja joutuneet miettimään itse, mikä on heidän tapansa elää oikein.

Pienempänä lasten kaverisuhteiden kanssa olemme silti joutuneet olemaan tarkkana. Aivan kaikki eivät ole olleet luotettavaa ja hyvää seuraa, sen on sanonut jo vanhemman vaistot ja käsitys lasten vanhemmista. Välillä on täytynyt valvoa tarkemmin, mutta onneksi lapsemme eivät  enää ole olleet helposti johdateltavissa huonoon seuraan ja siihen juuri kasvatuksellamme olemme pyrkineetkin.

Lapsemme ovat saaneet pelata tietokonepelejä melko vapaasti. Välillä he käyttivät liikaakin aikaa niihin, mutta samalla  kerroimme ja näytimme, mitä muuta he voisivat tehdä. Perheen yhteisiin juttuihin on täytynyt liittyä riittävässä määrin mukaan. Olemme kannustaneet viettämään enemmän aikaa ystävien kanssa (ongelmana on, että osa ystävistä pelaa vapaa-ajat, eikä tapaa livenä), harrastamaan liikuntaa ja lukemaan kirjoja. Niin ne pelit vaihtuivat lapsillamme kirjoihin. Pelaavat vain harvoin ja silloinkin, koska tahtovat olla kontaktissa pelaaviin ystäviinsä.

Silloin kun minä olin nuori, en todellakaan käynyt kaljoittelemassa kavereiden kanssa, vaikka osa tuttavistani juuri niin tekikin (se oli ainakin jokin vaihe heillä ja  jopa vanhemmat ostivat), enkä alkanut tupakoimaan. Yöllä luin kirjoja tai seurasin  tapahtumia luonnossa. Esim. aamuöistä lintukonserttia, jonka  laulajat tahdoin nähdä. Kävin kesäyön hiljaisuudessa, ennen lintujen laulua, myös uimassa, sillä asuimme lähellä rantaa. Lapsemme nauttivat näistä varsikin mökillä.

Isäni vei minut baariin alaikäisenä ja osti minulle limua. Juteltiin siellä hänen ystäviensä kanssa. Isä kertoi, että käy joskus, mutta ei  juo ikinä enempää kuin yhden ja sisältö on hänellä juuri seurassa. Kertoi, että juopumus lisääntyy illan edetessä, joten hän voi käydä töiden jälkeen, koska se on sosiaalisesti tapana, mutta hänellä on muuta tekemistä silloin, kun monet jäävät ryyppäämään.  Useammin kävimme isän kanssa yhdessä uimassa tai jäätelöllä.

Olemme tehneet samoin lastemme kanssa. On tärkeää tutustua erilaisiin sosiaalisiin ympäristöihin. Esikoisen eka baarikierros oli vauvana kantoliinassa, kun kävimme katsomassa "Art Goes Kapakka" esityksiä. Eipä näkynyt paljoa muita lapsia, mutta joitakin kuitenkin.  Ennen lapsiakaan emme viihtyneet baareissa ainakaan juoman vuoksi ja yleensä käymme mieluummin syömässä tai kahvilassa, kuin kapakoissa. Teinien kanssa on  käyty alkuillasta baarissa myös limuilla, mutta useammin ulkona syömässä jäätelöä.

Odotan innolla jo tulevaa kevättä ja kesää, valoisuutta ja myös pimeneviä loppukesän iltoja! Ja lomia!