Miehen leväperäisyys ottaa päähän.

Asun mieheni kanssa, meillä asuu joka toinen viikko myös tämän teini-ikäinen poika. Teen töitä 80 % toimistolla ja 20 % etänä. Olen ajoittanut etäpäivät siten, että teen ne silloin, kun poika asuu toisen vanhempansa luona, jotta tätä tarvitsisi hiljentää mahdollisimman vähän. Nyt poika on alkanut tulla meille joka päivä koulun jälkeen kavereineen myös niillä viikoilla, kun on toisen vanhempansa luona. Tämä ei sinällään haittaa, paitsi noina etäpäivinä, koska kaveriporukasta lähtee ääntä. Olen jutellut lapsen kanssa ilman helpotusta metelöintiin.

Nyt otin miehen kanssa asian puheeksi ja ehdotin, että noina iltapäivinä lapsi toki saa tulla käymään, mutta kavereiden tulemista pitäisi rajata. Miehen vankkumaton kanta asiaan on, että ei aio kieltää kavereita tulemasta meille missään tilanteessa. Yritin sanoa, että tämä ei ole minunkaan tarkoitukseni, vaan meillä isolla porukalla oleskelua olisi syytä rajata virka-aikana noina kahtena iltapäivänä, kun lapsi muutenkin on toisen vanhempansa luona. Ei kuulemma käy.

Ihan uskomatonta, kyse on muutamasta tunnista per päivä, yhteensä neljänä päivänä kuukaudesta ja sellaisilla viikoilla, kun lapsi on muutenkin toisen vanhempansa luona. Tuntuu täysin kohtuuttomalta minua kohtaan. Toki voisin luopua etäpäivistäni, mutta aikaa tuntua jo ihan perustavanlaatuiselta kysymykseltä, että en voi edes töitä tehdä kotonani, koska lapsella täytyy olla oikeus pitää meillä viittä kaveria jokaisena vuorokauden tuntina vuoden jokaisena päivänä.

Anteeksi avautumiseni, en edes tiedä mitä odotan tähän kenenkään vastaavan, piti saada vain kirjoittaa. Tähän asti uusperhekuvio on vuosia mennyt mutkitta, mutta tähänkö se nyt kosahtaa?