Vaikeata olla puolueettomalla maalla muiden suhdekriisissä.

Olen jostain syystä taas avioeroneuvojana tai avioliittoneuvojana. Kyse ei ole enää mistään teineistä vaan yli nelikymppisistä, itseäni vanhemmista ihmisistä. Kumpikin tarvitsee epätoivoisesti ulkopuolista ihmistä kuuntelijaksi ja asettamaan jalat maahan. Kyllä mä autan.



Mikä ihmeen piirre minussa on, kun vedän puoleeni ihmisiä, jotka tarvitsevat hetkeksi tukitolppaa tai lämmikettä? Taas käy niin, että kun olen tehnyt "työni". ihmiset jatkavat matkaansa ja jään odottamana seuraavia.