Muistatteko kun pitkän matkan lija-autoissa oli rahastajat/bussiemännät?
Myivät juomia/snakseja ja tarjoilivat lehtiä luettaviksi. Miksi kaikki palvelut karsitaan?
Kommentit (20)
Ei bussiemännät mitään juomia ja snakseja tarjoilleet. Ainoa poikkeus oli muuan tilausajo, johon järjestettiin aamupala matkustajille (minä järjestin).
Täysissä busseissa jakoivat istumapaikat, lehtiä saattoi joskus olla.
Helsingin paikallisbusseissa ja ratikoissa oli rahastajat vielä 60-luvulla.
Muistan, monesti olivat oikein meikattuja nuoria naisia uniformuissa. Linja-auton rahastaja ja kaupanmyyjä olivat lapsena toiveammattejani. Toki kasvoin siitä ajatuksesta ulos.
Yhden kerran elämässäni olen ollut pitkän matkan bussissa, jossa matka maksettiin vasta bussin ollessa käynnissä, juurikin rahastajanaiselle. Tämä tapahtui joskus 2010-luvulla ja bussi saattoi lähteä Helsingistä. Valitettavasti en tämän enempää muista tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta.
Takaovesta mentiin autoon ja rahastaja istui omassa kopissaan. Taisi antaa vielä lähtömerkin kuskille pysäkillä?
Rahastajia oli mutta ei siellä kyllä mitään tarjoiluja ollut. Ehkä tilausajoissa.
Muistan rahastajan laukun ja sen monet lokerot seteleitä, kolikoita ja lippuja varten. Ja tosiaan yleistä oli, että tuoreet sanomalehdet oli luettavina!
Rahastajat muistan "vyölaukkuineen", ja sen, että heillä oli valtuudet pitää jöötä bussissa.
Nykyisin kuski turvassa muovilaatikossa ja matkustajina apinalauma.
Ei ole ollut minun elinaikanani. Mutta muistan lapsena oli vanhoissa busseissa rahastajan tuoli vielä paikallaan. Edesmennyt tätini oli rahastaja muttei minun elinaikanani.
Kahvia, teetä tai kaakaota sekä lehtiä tarjoilevia bussiemäntiä oli ainakin vuosituhannen taitteessa vielä. Liputkin myivät.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, monesti olivat oikein meikattuja nuoria naisia uniformuissa. Linja-auton rahastaja ja kaupanmyyjä olivat lapsena toiveammattejani. Toki kasvoin siitä ajatuksesta ulos.
Miksi "toki"? Onko tuo sinusta nyt aikuisena jotenkin halveksuttava työ?
Minä muistan, että bussikuski itse rahasti. Kiersi laukkunsa ja kolikkolajittelijan kanssa bussin läpi ja sitten matka alkoi. Tämä kasarilla, ysärillä...
Minä muista, kun ratikan takaosassa istui rahastaja korokkeella. Taisi hävitä 70-luvun alkuvuosina.
Muistan kyllä. Ja lapsuudessani -60 luvulla oli rahastajat ihan KAIKISSA linja-autoissa.
Jokaisessa bussissa.
Kuljin vuonna 2000 Helsingistä Poriin bussilla edestakaisin useamman kerran. Satakunnan liikenteen busseissa oli bussiemännät vielä tuolloin. Muilla yhtiöillä ei.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä. Ja lapsuudessani -60 luvulla oli rahastajat ihan KAIKISSA linja-autoissa.
Jokaisessa bussissa.
nykyään hyvä jos kuskia edes viitsitään palkata- mutta menkää töihin!
Vierailija kirjoitti:
Helsingin paikallisbusseissa ja ratikoissa oli rahastajat vielä 60-luvulla.
Oulussa vielä kasarilla.
Vierailija kirjoitti:
Kahvia, teetä tai kaakaota sekä lehtiä tarjoilevia bussiemäntiä oli ainakin vuosituhannen taitteessa vielä. Liputkin myivät.
Missä näin? Ei mitään tarjoilleet silloin1980-luvulla, kun kuljin busseissa. Univormu oli jokseenkin lentoemäntien asua muistuttava. Mieleen on jäänyt eräs erikoisen kaunis bussiemäntä Tampereelta lähtevässä. Ei mikään missityyppi, mutta kaunis näin naisen silmissä.
Rahastajia oli ainakin postiautoissa kai yhtä pitkään kuin postiautojakin. Niissä ei ainakaan tarjoiltu mitään, vaan päin vastoin. Postipoika = rahastaja heitteli postia autosta laatikoihin. Siis sellaisiin avonaisiin, joita ei enää ole olemassa kuin museoviraston suojelemina jossakin syrjäseudulla.
En muista kuin rakastajat, jotka hävisivät ainakin paikallisliikenteestä. Mutta tuli siitäkin siskon kanssa mukava kokemus, istuttiin siinä rahastajan paikalla ja joku humalainen mies, oli jo kyytiinsä kuskille maksanut, mutta keksi sitten että täällähän on rahastaja ja alkoi kaivamaan markkoja, jotka siihen rahastajan pöydälle sitten laittoi ja kysyi riittääkö. Siskon kanssa vain katsottiin hämmästyneinä ja yritettiin jotain sanoa ettei tarvitse meille rahaa, no pakko oli ottaa kun olisi lisääkin antanut, sisko oli muistaakseni jo kouluikäinen ja minä en, äiti katsoi yhtä hämmentyneenä sen miehen puuhaa ja yritti myös sanoa ettei me olla rahastajia. Pistettiin kotona rahat possuihin.
Rahastajat muistan, bussiemäntiä ei mun kohdalle sattunut.