Miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla? kysyy tukien varaan heittäytynyt Alma
Erityisesti nuoret kokevat riittämättömyyttä, ahdistusta ja uupumusta suorittamisesta.
Ennenvanhaan vapaa-aika ja harrastukset ym kiva piti ansaita, nyt ensin tulee kaikki kiva ja jos aikaa jää niin sitten vasta kaikki ei niin kiva.Vähän sama kuin ostettaessa tavaroita ensin piti säästää raha siihen ennenkuin se voitiin hankkia nyt hommataan luotolla etukäteen tavarat ja kaikki kiva ja maksetaan myöhemmin jos jaksetaan.
https://yle.fi/aihe/a/20-10006082
Kommentit (26)
Mitä se Alma sitä minulta kysyy? Eihän me edes tunneta
Olisko ihan itsekunnioitus riittävä syy? Tunne, että osallistuu yhteiskuntaan, tekee oman osansa yhteiseen pottiin eikä kellu muiden rahoittamana. Työelämässäkin on mahdollisuus edetä, jos näkee vaivaa sen eteen ja aina on helpompi löytää parempia töitä jos on aiemmin tehnyt edes jotakin, sen sijaan että ei olisi tehnyt mitään.
Jos haetaan ratkaisua nuorten mentaalipuolen ongelmiin, ahdistukseen ja syrjäytymiseen, niin on aika vaarallista myydä heille tällaista ajatusmaailmaa jossa ei kannata tehdä mitään töitä, jos ei saa juuri sitä ihkua omaa juttua joka on kivaa ja helppoa.
Tein pienipalkkaista työtä 15-vuotiaasta 65-vuotiaaksi asti . Jäin juuri eläkkeelle ja mielestäni olen oman osuuteni tehnyt , vaikka nyt joudunkin hakemaan asumistukea. Nostan sen hyvällä omalla tunnolla . En ymmärrä näitä työtä vieroksuvia ollenkaan , elämäntapatyötön . Pah.
En saanut koulutusta vastaavaa työtä ja olin pitkään työttömänä. Sain todella tarpeeksi köyhyydestä ja kituuttamisesta. Joten menin huonopalkkaiseen työhön ja tein ylitöitä niin paljon kuin sain. Tienasin kolme tai neljä sataa enemmän kuin työttömänä. Laitoin kaiken säästöön ja aikanaan pystyin opiskella uuden ammatin. Olen tyytyväinen että tein sitä raskasta työtä. Tarvittaessa teen taas.
En halua itkeä koko elämääni sitä miten köyhä olen. Niin tekevät useimmat tuilla eläjät. He keskittyvät vaatimaan parempia tukia, mutta jos joskus saavatkin, puhutaan kympeistä. Ankeaa se elämä on joka tapauksessa.
Se on kyllä totta että työttömänä jää aikaa lukea kirjoja ja tehdä taidetta. Sekin on arvokasta. Mutta niin on myös luottamus tulevaisuuteen, ja se vaatii rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina mietin et jos en itse tee yhteiskunnan hyväksi duunia, niin miten mä voin olettaa että posti kulkee ja lääkäriin pääsee jos tulee hätä. Se on me ihmiset, jotka tän yhteiskunnan pyörät pitää pyörimässä.
No eihän se nykyään kuljekaan ja terveydenhuoltokin on kuraa. T. Hoitovirheestä pysyvän vamman saanut (arvaa sainko mitään korvauksia?)
Samaa olen miettinyt varsinkin kun surkean palkan takia joudun joka tapauksessa hakemaan tukia.
Vierailija kirjoitti:
En saanut koulutusta vastaavaa työtä ja olin pitkään työttömänä. Sain todella tarpeeksi köyhyydestä ja kituuttamisesta. Joten menin huonopalkkaiseen työhön ja tein ylitöitä niin paljon kuin sain. Tienasin kolme tai neljä sataa enemmän kuin työttömänä. Laitoin kaiken säästöön ja aikanaan pystyin opiskella uuden ammatin. Olen tyytyväinen että tein sitä raskasta työtä. Tarvittaessa teen taas.
En halua itkeä koko elämääni sitä miten köyhä olen. Niin tekevät useimmat tuilla eläjät. He keskittyvät vaatimaan parempia tukia, mutta jos joskus saavatkin, puhutaan kympeistä. Ankeaa se elämä on joka tapauksessa.
Se on kyllä totta että työttömänä jää aikaa lukea kirjoja ja tehdä taidetta. Sekin on arvokasta. Mutta niin on myös luottamus tulevaisuuteen, ja se vaatii rahaa.
Joku voi pyrkiä eteenpäin niillä taidoilla, joita työttömänä olleasa itsellensä kerryttää. Onhan tuo Almakin joku someihminen. Suuri osa kirjailijoista ym taiteen alan ihmisistä joutuvat elämään osan aikaa työkkärin rahoilla ja muilla tuilla. Ja varmasti työn määrä on "tuntipalkkaan" nähden aika pieni. Läheskään kaikilla ei myöskään terveys mitenkään kestäisi tuota rupeamaa minkä sinä teit. Hienosti löysit reitin suoriutua, mutta minusta ei "sivistysvaltiossa" pitäisi ihan noin vaikeaa olla nostaa itseänsä suosta ja päästä jonkinlaiseen kunnon tulotasoon kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina mietin et jos en itse tee yhteiskunnan hyväksi duunia, niin miten mä voin olettaa että posti kulkee ja lääkäriin pääsee jos tulee hätä. Se on me ihmiset, jotka tän yhteiskunnan pyörät pitää pyörimässä.
No eihän se nykyään kuljekaan ja terveydenhuoltokin on kuraa. T. Hoitovirheestä pysyvän vamman saanut (arvaa sainko mitään korvauksia?)
Se on sitten eri asia, millaisia poliittisia päätöksiä tehdään. Ja valitettavasti meillä on nyt tämä nykyinen, vähempiosaisia kyykyttävä hallitus vallassa. Kauhulla oon tässä katsonut mitä kurjistuksia työntekijäpuolle on luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina mietin et jos en itse tee yhteiskunnan hyväksi duunia, niin miten mä voin olettaa että posti kulkee ja lääkäriin pääsee jos tulee hätä. Se on me ihmiset, jotka tän yhteiskunnan pyörät pitää pyörimässä.
Kannabtan tätä näkemystä.
Mä tein sitä. Nyt on terveys mennyttä. Ei ole säästöjä. Voin tehdä vain istumatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut koulutusta vastaavaa työtä ja olin pitkään työttömänä. Sain todella tarpeeksi köyhyydestä ja kituuttamisesta. Joten menin huonopalkkaiseen työhön ja tein ylitöitä niin paljon kuin sain. Tienasin kolme tai neljä sataa enemmän kuin työttömänä. Laitoin kaiken säästöön ja aikanaan pystyin opiskella uuden ammatin. Olen tyytyväinen että tein sitä raskasta työtä. Tarvittaessa teen taas.
En halua itkeä koko elämääni sitä miten köyhä olen. Niin tekevät useimmat tuilla eläjät. He keskittyvät vaatimaan parempia tukia, mutta jos joskus saavatkin, puhutaan kympeistä. Ankeaa se elämä on joka tapauksessa.
Se on kyllä totta että työttömänä jää aikaa lukea kirjoja ja tehdä taidetta. Sekin on arvokasta. Mutta niin on myös luottamus tulevaisuuteen, ja se vaatii rahaa.
Joku voi pyrkiä eteenpäin niillä taidoilla, joita työttömänä olleasa i
Ei kun siis työn määrä taiteilijoilla suuri, tuntipalkka pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina mietin et jos en itse tee yhteiskunnan hyväksi duunia, niin miten mä voin olettaa että posti kulkee ja lääkäriin pääsee jos tulee hätä. Se on me ihmiset, jotka tän yhteiskunnan pyörät pitää pyörimässä.
No eihän se nykyään kuljekaan ja terveydenhuoltokin on kuraa. T. Hoitovirheestä pysyvän vamman saanut (arvaa sainko mitään korvauksia?)
Se on sitten eri asia, millaisia poliittisia päätöksiä tehdään. Ja valitettavasti meillä on nyt tämä nykyinen, vähempiosaisia kyykyttävä hallitus vallassa. Kauhulla oon tässä katsonut mitä kurjistuksia työntekijäpuolle on luvassa.
Ei se ole asia erikseen, koska se mitä yhteiskunta pystyy tarjoamaan korkeiden verojen ja pienien palkkojen vastineeksi vaikuttaa totta kai työmotivaatioon. Suo siellä, vetelä täällä kun tuilla kituuttaa kehnosti, mutta työstäkään ei saa tarpeeksi elääkseen.
Ja vammautumiseni tapahtui vuosia sitten, siihen aikaan kun moni oli vielä uskossa että terveydenhuolto on priimaa.
Kaikki tuet pitäisi ainakin kolminkertaistaa. Kaikille samat mahdollisuudet. Kyllä työssäkäyvillä on varaa maksaa pikkusen lisäveroa. Työssäkäyvä ei lisärahaa tarvitse vasn työtön!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut koulutusta vastaavaa työtä ja olin pitkään työttömänä. Sain todella tarpeeksi köyhyydestä ja kituuttamisesta. Joten menin huonopalkkaiseen työhön ja tein ylitöitä niin paljon kuin sain. Tienasin kolme tai neljä sataa enemmän kuin työttömänä. Laitoin kaiken säästöön ja aikanaan pystyin opiskella uuden ammatin. Olen tyytyväinen että tein sitä raskasta työtä. Tarvittaessa teen taas.
En halua itkeä koko elämääni sitä miten köyhä olen. Niin tekevät useimmat tuilla eläjät. He keskittyvät vaatimaan parempia tukia, mutta jos joskus saavatkin, puhutaan kympeistä. Ankeaa se elämä on joka tapauksessa.
Se on kyllä totta että työttömänä jää aikaa lukea kirjoja ja tehdä taidetta. Sekin on arvokasta. Mutta niin on myös luottamus tulevaisuuteen, ja se vaatii rahaa.
Joku voi pyrkiä eteenpäin niillä taidoilla, joita työttömänä olleasa i
Olihan siellä töissä niitä joilla "ei terveys kestä" vaikka juosta portaita ylös. Oli sitten niitäkin joilla ihan oikeasti oli lääkärin diagnoosi ja oikeasti huono terveys.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt varsinkin kun surkean palkan takia joudun joka tapauksessa hakemaan tukia.
Eikö mielenterveyttä rassaa olla paarialuokan ihminen ?
Ennen vanhaan piti tehdä töitä, ettei kuole nälkään. Nyt pitää olla joku ylevä moraalinen kutsumus. Pahimmillaan töiden teko voi olla osoitus siitä, että antautuu riistokapitalismille ja tukee järjestelmää, joka sortaa ihmisiä. Mikä on vähän hassua, koska koko sosiaaliturva on rakennettu kyseisen järjestelmän pohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt varsinkin kun surkean palkan takia joudun joka tapauksessa hakemaan tukia.
Eikö mielenterveyttä rassaa olla paarialuokan ihminen ?
Ai työssä käyvä on paarialuokan ihminen? Mikä itse olet, kenties eläkeloinen, ts. varas.
Vierailija kirjoitti:
En saanut koulutusta vastaavaa työtä ja olin pitkään työttömänä. Sain todella tarpeeksi köyhyydestä ja kituuttamisesta. Joten menin huonopalkkaiseen työhön ja tein ylitöitä niin paljon kuin sain. Tienasin kolme tai neljä sataa enemmän kuin työttömänä. Laitoin kaiken säästöön ja aikanaan pystyin opiskella uuden ammatin. Olen tyytyväinen että tein sitä raskasta työtä. Tarvittaessa teen taas.
En halua itkeä koko elämääni sitä miten köyhä olen. Niin tekevät useimmat tuilla eläjät. He keskittyvät vaatimaan parempia tukia, mutta jos joskus saavatkin, puhutaan kympeistä. Ankeaa se elämä on joka tapauksessa.
Se on kyllä totta että työttömänä jää aikaa lukea kirjoja ja tehdä taidetta. Sekin on arvokasta. Mutta niin on myös luottamus tulevaisuuteen, ja se vaatii rahaa.
Pitää vielä lisätä tähän että en tuntenut itseäni enemmän tai vähemmän taiteilijaksi, olin sitten työttömänä tai duunarina. Ei se maalaus- ja piirustustaito katoa, vaikka tekisi välillä palkkatyötä. Taiteilija-arvonimi tulee muilta, jotka arvioivat miten hyvin sovit siihen mielikuvaan stereotyyppisestä taiteilijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aina mietin et jos en itse tee yhteiskunnan hyväksi duunia, niin miten mä voin olettaa että posti kulkee ja lääkäriin pääsee jos tulee hätä. Se on me ihmiset, jotka tän yhteiskunnan pyörät pitää pyörimässä.
No eihän se nykyään kuljekaan ja terveydenhuoltokin on kuraa. T. Hoitovirheestä pysyvän vamman saanut (arvaa sainko mitään korvauksia?)
Jos elämäntapatyöttömät menis töihin, olis postinjakajiakin ehkä sen verran enemmän, että posti kulkisi.
Mä aina mietin et jos en itse tee yhteiskunnan hyväksi duunia, niin miten mä voin olettaa että posti kulkee ja lääkäriin pääsee jos tulee hätä. Se on me ihmiset, jotka tän yhteiskunnan pyörät pitää pyörimässä.