Kotikoulukokemuksia

Lapsi eristäytyy ikäluokastaan, eikä opi toimimaan ryhmässä.

 

Ihmisten kesken on aina jotain kahinaa. Se ei lopu edes aikuisuudessa. Joskus kakarana odotin, että kasvan isoksi ja ihmisistä tulee mukavia. No, edelleen samantyyppistä nahinaa mm. juoruilua, ulos jättämistä, kavereiden suosimista jne. Eli mikään ei muutu, mutta naamat vain käyvät ryppyisemmäksi.

Sosiaaliset taidot ja omien rajojen asettamisen oppii vain harjoittelemalla. Koulu on mainio paikka siihen. Et pysty suojelemaan lastasi ikuisuuden ajan. Selkeä kiusaaminen on sitten eri asia. Kaveruuteen ei  voi pakottaa ketään, mutta periaatteessa voidaan edellyttää, että välituntileikkeihin otetaan kaikki mukaan. 

jJos sen sijaan olet tyytymätön oppimisen tasoon vaikkapa matematiikassa, niin voihan sitä vapautusta hakea vain sen aineen osalta. Sillon lapsesi todennäköisesti odottelee käytävässä tai värittää värityskuvia niiden tuntien ajan. Onko sekään kivaa?

helpoin vaihtoehto vaihtaa lapsen koulukavereita, on muuttaa toisaalle. Ei se välttämättä ongelmia silti ratkaise. Joskus on myös niin, että se oma mussukka keittää omaa soppaansa, mikä on sitten kitkerä niellä. Aina ei syypää ole ne muut.

Eikö korona-ajoilta oo aika paljonkin kotikoulukokemuksia? Ei kiitos ainakaan meille.