Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on sellaiset vanhemmat ettei heille voi kaikkea ikävää kertoa?
15.01.2024 |
Mun vanhemmat kyselee jatkuvasti koska muutetaan takaisin heidän lähelle. Asuttiin pitkään samalla paikkakunnalla kuin he ja muutama vuosi sitten muutettiin pois. Kerrottiin selitykseksi pitkäaikainen haave asua nykypaikkakunnalla. Eivät sitä ymmärtäneet ja vähän väliä kyselevät ollaanko jo haettu sieltä töitä ja koska muutetaan takaisin. Vaikka ollaan monesti sanottu että me EI tulla takaisin. Eivät sitä ymmärrä.
Totuus on että muutettiin pois häirikön takia josta kärsittiin vuosia. Mutta vanhemmat ovat sitä lajia että jos heille kertoisi kaiken he eivät nukkuisi enää yhtään, murehtisivat vaan. Ja molemmilla sydänsairautta että ei todellakaan kannata kertoa.
Pitää kai vaan kestää jatkuva kysely ja jatkaa toitotusta että ei tulla takaisin... Siellä kyllä sisaruksiani että yksin eivät jääneet.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
He ovat onnellisia sillä paikkakunnalla. Heidän automaattinen oletuksensa on ett siellä muidenkin on paras.
Ei kannata hokea että ette muuta takaisin. Kertokaa mieluummin kerta toisensa jälkeen, miten hyvä ja kiva ja mukava teillä nyt on siell missä nyt asutte.
No siitä ollaan toki puhuttu moneen kertaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuttua. Itselläni epäillään MS-tautia ja olen äidille ja isälle kertonut välilevynpullistumasta. Että sen takia käyn lääkärissä ja tutkimuksissa.
Miksi vanhemmille pitää kertoa kaikki ikävä, eivät he ole mikään likasanko. En ole koskaan ymmärtänyt tätä valitusta, että eivät ymmärrä ja ei saa tukea, mutta kuka haluaa olla hautaan asti jonkinlainen pankin ja terapeutin välimuoto, ei koskaan kuule mitään hyvää ja onnellista.
Monet vanhemmat eivät halua kuunnella lastensa mielipiteitä ja ajatuksia. Heille on todella vaikeaa kertoa mitään.
Ei boomerivanhemmille ole koskaan voinut kertoa mitään ikäviä asioita. Muutaman kerran halunnut kertoa jotain niin löytyy aina joku toinen jolla asiat on pahemmin. Vaikea sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmille pitää kertoa kaikki ikävä, eivät he ole mikään likasanko. En ole koskaan ymmärtänyt tätä valitusta, että eivät ymmärrä ja ei saa tukea, mutta kuka haluaa olla hautaan asti jonkinlainen pankin ja terapeutin välimuoto, ei koskaan kuule mitään hyvää ja onnellista.
Jos vanhemmille pystyy kertomaan ikävät asiat, niin kyllä heille silloin voi kertoa myös hyvät uutiset.
En kerro isälleni mielelläni mitään, koska hän alkaa heti murehtimaan. Nyt oli pakko kertoa lasten kotoa pois- muuttoaikeista, koska se koskettaa isäänikin. Asumme isän asunnossa vuokralla ja joudun tästä pienempään muuttamaan, kun lapset lähtevät. Isäni näki vain uhkia ja kun asia ei ole helppo mullekaan, niin ei tunnu kivalta.
Kaikkea en todellakaan kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa itsenäistymistä
Ei kaikkea tartte kertoa
Mun äidille ei voi kertoa edes hyviä asioita koska hän näkee uhkia niissäkin. Eli esim: olemme menossa kylpylään - sieltä voi saada legionellan!! Sain ylennyksen töissä - kyllä sulle nyt tulee niin paljon stressiä!! Lapsi sai kympin kokeesta - eikö sillä ole kavereita kun vaan kokeisiin lukee!!
En siis kerro mitään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Itselläni epäillään MS-tautia ja olen äidille ja isälle kertonut välilevynpullistumasta. Että sen takia käyn lääkärissä ja tutkimuksissa.
Tuo on valehtelua. On eri asia valehdella kuin jättää kertomatta totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Itselläni epäillään MS-tautia ja olen äidille ja isälle kertonut välilevynpullistumasta. Että sen takia käyn lääkärissä ja tutkimuksissa.
Tuo on valehtelua. On eri asia valehdella kuin jättää kertomatta totuus.
On mulla se pullistumakin eli en valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin monta asiaa kertomatta vanhemmilleni, kun varsinkin äiti olisi huolehtinut turhaan ja viettänyt unettomia öitä puolestani. Hän oli hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen. Ajattelin, että parempi olla kertomatta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidille ei voi kertoa edes hyviä asioita koska hän näkee uhkia niissäkin. Eli esim: olemme menossa kylpylään - sieltä voi saada legionellan!! Sain ylennyksen töissä - kyllä sulle nyt tulee niin paljon stressiä!! Lapsi sai kympin kokeesta - eikö sillä ole kavereita kun vaan kokeisiin lukee!!
En siis kerro mitään :(
No tuo on outoa. Vanhempani olivat aina iloisia puolestani kaikissa asioissa. Jos minä olin tyytyväinen, niin hekin olivat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiäni kiinnostaa minun asiani vain, jos hän kuulee ne juoruna joltain muulta. Minun kertomanani ne eivät ole hänen mielestään kiinnostavia.
Aikuistukaa. Ei kaikkea omasta perheestä tai omasta elämästä tarvitse äidille ja isille kertoa. Ei nekään kerro kaikkea, mitä touhuilevat.
Se että pitää aikuisten rajat, ei tarkoita sitä, että ei välitettäis tai välit on huonot. Päin vastoin: voi olla välittämistä.
Äiti kuunneloon ja tukekoon mutta jos äiti kertoo asioistaan tai terveydestään. Aina se jauhaa itsestään ja niistä vaivoistaan. Ei sitä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidille ei voi kertoa edes hyviä asioita koska hän näkee uhkia niissäkin. Eli esim: olemme menossa kylpylään - sieltä voi saada legionellan!! Sain ylennyksen töissä - kyllä sulle nyt tulee niin paljon stressiä!! Lapsi sai kympin kokeesta - eikö sillä ole kavereita kun vaan kokeisiin lukee!!
En siis kerro mitään :(
Ei minunkaan. "Hohhoijaa. Kannattaako nyt lähteä/muuttaa/seurustella/vaihtaa työpaikkaa/jne." Äitini on syntynyt 50-luvun alussa, on vissiin tyypillistä tuolle ikäluokalle, kaikkeen pitää suhtautua epäilevästi ja negatiivisesti. Ja jos kerron jotain ikäviä uutisia, niin keskusteluun vedetään samantien jonkun kumminkaiman vähän vastaava juttu, johon keskitytään täysin.
He ovat onnellisia sillä paikkakunnalla. Heidän automaattinen oletuksensa on ett siellä muidenkin on paras.
Ei kannata hokea että ette muuta takaisin. Kertokaa mieluummin kerta toisensa jälkeen, miten hyvä ja kiva ja mukava teillä nyt on siell missä nyt asutte.