Miten saa unohdettua ja jatkettua elämää - ero, johon oli syynsä, mutta en silti ole ikinä ketään rakastanut enempää

Voisko ihmiset puhua mulle järkeä päähän - ihmiselle, joka on normaalisti se järkevä tyyppi. 

Erosin juuri ihmisestä, joka oli mulle ensimmäistä kertaa elämässäni se ihminen, johon aivan pyyteettömästi ja aidosti rakastuin, vikoineen päivineen. Itse olen tosiaan aika järkevä ja tasainen tyyppi, mutta ex oli sitten taas tietyissä asioissa minun vastakohta, hetkessä eläjä, joka sai aidot tunteet sfääreihin hyvässä ja pahassa. Muutama asia johti eroon, mitkä ovat hyvin perusteltujakin, mutta kyse ei ollut missään vaiheessa siitä, etteikö molemmat olisi rakastunut toista aivan julmetusti. Suhde ei ollut missään nimessä tasapaksu, vaan noista luonneasioista johtuen välissä melkoista draamakin ja joistakin huonommista hetkistä johtuen myös niiltä osin raskas.

Olen kuitenkin nähnyt vaikka minkälaista tallustajaa aikaisemmassa elämässä ja totuushan on se, että kaikilla on heikkoutensa, itselläkin. Olen ollut naimisissa 20 vuotta aikaisemmin ja muutama lyhyempi (1-2v) suhde mahtuu myös sen jälkeiseen elämään. Ikinä ei ole kuitenkaan ollut aikaisemmin tätä samanlaista rakkaudentunnetta toista kohtaan ja tuntuu aivan hirveältä, että tämän piti päättyä. Yksi syy oli mm. välimatka, mikä oli yllättävän hankalasti hoidettavissa (yli tunnin ajomatka kesäaikaan).