Lue keskustelun säännöt.
Poliittiset näkemykset ja ystävyyssuhteet
11.01.2024 |
Mulla on yksi ystävä, joka on poliittisesti täysin eri puolella, kuin minä itse. Pidän Halla-ahosta ja hänen tyylistään, ja ystäväni on enemmän Haaviston porukkaa, joka on minusta ihan täysin fine ja jokainen saa äänestää ja olla poliittisesti juuri sitä mieltä, kuin haluaa. En ikinä arvostelisi kenenkään poliittisia näkemyksiä saati mielipiteitä ylipäänsä - lähinnä päinvastoin, mielestäni eriäviä mielipiteitä on mukava kuulla, varsinkin jos ihminen osaa perustella näkemyksensä, oli se sitten millainen tahansa, ketään tai mitään loukkaamatta.
Tämä ystäväni asuu PK-seudulla, itse pohjoisessa, ja näen esim. omalta kantiltani perusssuomalaisten politiikan ajavan sellaisia asioita, jotka itselle on tärkeitä, kaikesta en ole samaa mieltä, mutta mikä puolue nyt oliskaan täydellinen? Itselle on esim. tärkeää, että ihmiset pystyy jatkossakin asumaan vähän syrjäisimmillä seuduilla, ja pitämään omaa autoa. Täällä kun tuo julkisilla liikkuminen on lähes mahdotonta esim. töihin.
Minua ärsyttää siis se, miten tämä ystävä mollaa, siis oikeasti mollaa ja haukkuu esim kaikkia jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän. Minusta muutenkin ihmistyyppi, joka pitää niitä omia ajatuksiaan ja näkemyksiään ainoana oikeana ja jonain absoluuttisena totuutena, ovat ahdistavia ja jopa pelottavia. Onko heillä oikeasti muka kaikki vastaukset kaikkiin kysymyksiin?
Itse kunnioitan kaikkien mielipiteitä ja vapautta valita esim. äänestää juuri sitä ehdokasta vaikkapa näissä pressavaaleissa ilman, että joku sitä kovaan ääneen kritisoi ja vähättelee.
Kommentit (5)
Joo siis niinpä. Aina tällaiset öyhöttäjät tuntuvat aktivoituvan vaalien alla.
Itse en ole edes sanonut kenellekään, ketä äänestän. Se on oma asiani.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulu hyviin tapoihin arvostella ystävien poliittisia näkemyksiä. Asioista voi keskustella myös asiallisesti, tosin en oikein voi kuvitella, että olisin persun läheinen ystävä, koska vaikutelmani heistä on, että ovat poliittisesti kokemattomia ja sinisilmäisiä "kaadereita". Sama pätee kyllä vihreisiinkin.
Ystäväpiiri valikoituu yleensä samantyyppisestä arvomaailmasta käsin, mikä aiheuttaa kuplautumista. Tulee stereotypioita eri ihmisryhmistä hyvin herkästi.
Elämme vain sellaisessa juuri nyt media-ja informaatioympäristössä, joka ei ole erityisen totuushakuinen ainakaan jos puhutaan näkyvimmistä, aiemmin luotettavina ja tasapuolisina pidetyistä medioista. Tai mediakenttä on myös kaventunut printti-ja maakuntamedian köyhtymisen myötä. Tämä saattaa ajaa ihmisiä helppoihin ja mukavuudenhaluisiin, turvallisuushakuisiin poliittisiin kantoihin, kun niitä on ensin vahvistettu median kautta päästämättä vaihtoehtoisia/haastavia tulkintoja esille. Puhutaan rakennetusta mielipidehegemoniasta, jolla massojen poliittista ymmärrystä pyritään ohjailemaan, jopa muokkaamaan. Kuten vaikkapa ajatuksella että tämä on nykyaikaa, tähän suuntaan meidän on nyt vain kiltisti kuljettava koska muuten polkisimme paikoillamme.
Polkisimmeko? Miten kummasta jostain vain päätettiin, että kaikki on käännettävä nurin ja ylösalaisin ja vielä poltettava varmuuden vuoksi, niin että olemme varmasti ajan hermolla? Tälläisen sumuttamisen läpi on suhteellisen helppo nähdä. Politiikan ei kuitenkaan kuuluisi perustua muoti-oikuille tai lammasmaiselle alistumiselle vaikka kuljettava suunta olisi silmin nähden itsetuhoinen ja epälooginen.
En minäkään ole nuorempana ollut kummemmin politiikasta kiinnostunut, mutta olemme kulkeneet viimeisen kymmenen vuoden aika kohti yhä kärjistyvää arvo-tai kulttuurisotaa, jossa on lähes pakko valita mihin päättää uskoa ja mitä asioita puolustaa. Olen tällä hetkellä helpottunut ja tyytyväinen että valitsin kuten valitsin vaikka aiemminkaan en ollut siellä toisella puolella vaan enemmän välinpitämättömän haalea, toisaalta-toisaalta- jossittelija.
Sen vain ymmärrän että on johdonmukaista hahmottaa miksi tietyt asiat kuuluvat luontevammin yhten kuin toiset.
En puhu kenenkään kanssa politiikasta työssä tai vapaalla. Olisi kyllä kiva löytää ne ihmiset joiden kanssa ei tarvitsisi asetella sanojaan. En vain koskaan ollut erityisen puhelias eivätkä ole poliittiset väittelyt ole mielestäni vaivan arvoisia. En todellakaan jaksa alkaa käännyttämään ketään. Jokaisen kuuluu itse etsiä tietoa ja uskaltaa kyseenalaistaa ns muotitotuuksia. Paljonhan on heitä, joille itsenäinen päänvaivaaminen on ihan mahdottomuus. Henkisesti ja moraalisesti laiskoja, mukaavuudenhaluisia vätyksiä. Nämä ovat juuri niitä, miksi demokratia on menettänyt arostustaan ja uskottavuuttaan, ja miksi fanaattisilla voimilla on tällä hetkellä niin mukavat oltavat. Niille ei löydy riittävästi valveutunutta ja vastuullista vastavoimaa.
Mä en pysty olemaan tekemisissä enää sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat äänestäneet persuja. On vaan arvomaailmat niin kaukana toisistaan, jos joku hehkuttaa Purran ihanuutta.
Mä en oo koskaan pyörinyt ihmisten kanssa kenellä ei ole muuta annettavaa itsestään kuin tyhjänpäivänen politiikasta puhuminen. Oon säästyny monelta vaivalta.
Ihmisellä täytyy olla jotain sisäistä arvoa myös että mun lähipiiriin pääsee.
Mitä politiikkaan tulee, ne asiat voi pitää omana tietonaan. Mun asuntoon jos joku tulee kinastelemaan näistä asioista niin saa aika nopeaa lähtöpassit.