Sokerittomuus johti siihen

Tosta on kokemusta, että ei pysty enää samoja määriä syömään. Hedelmät eivät kyllä itselleni koskaan riitä herkkuja korvaamaan,  makeus kun ei ole yksin se asia vaan vika on päässä, eli on henkinen himo just siihen suklaaseen tms.

Huomasit ettet sokeria tarvitse tai kaipaa, niin miksi sitten niitä karkkeja tai leivoksia edelleen mätät? Mikä idea oli lakossa, jos palailet entisiin tapoihin takaisin (mikä kyllä tapahtuu kun tarpeeksi maistelet) 

Valitettavasti ei toimi minulla. Olen aina välillä kuukauden pari tai jopa pidempäänkin ilman makeaa, se on suurimmaksi osaksi kärsimystä, kun tekee mieli herkkuja. Ehkä se himo vähän vähenee, kun on "totaali"päätöksen tehnyt. Mutta äkkiä se taas palaa, kun lopettaa "kuurin". Olen aina ollut hoikka, siinä mielessä makeaa ei tarvitse rajoittaa, mutta muuten ei sokeri ole terveellistä. 

Lisää kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei toimi minulla. Olen aina välillä kuukauden pari tai jopa pidempäänkin ilman makeaa, se on suurimmaksi osaksi kärsimystä, kun tekee mieli herkkuja. Ehkä se himo vähän vähenee, kun on "totaali"päätöksen tehnyt. Mutta äkkiä se taas palaa, kun lopettaa "kuurin". Olen aina ollut hoikka, siinä mielessä makeaa ei tarvitse rajoittaa, mutta muuten ei sokeri ole terveellistä. 

Jos sokerinhimosta haluaa päästä irti, valkoinen sokeri täytyy jättää kokonaan pois. Ei pelkästään ns. herkkuja (karkit, leivonnaiset ym.), vaan myös kaikki lisättyä sokeria sisältävät tuotteet, kuten maustetut jugurtit, valmiit maustekastikkeet ym. ym. 

Itselleni käy samoin kuin aloittajalle, jos onnistun olemaan kuukaudenkin ilman sokeria. Mutta himo palaa myös nopeasti, kun alan syödä sitä taas, eikä pieni määrä makeaa enää riitä. Mulla nuo kuurit kosahtaa yleensä siihen, että jossain kyläpaikassa tarjotaan jotain sokerista. En viitsi kieltäytyä, koska en halua vetää huomiota siihen, että yritän olla syömättä tiettyä ruoka-ainetta. Otan sitten sen pikkupalan, vaikka tiedän, että sokerinhimo iskee sitten taas päälle ja seuraavat kaksi viikkoa on hirveää taistelua mielitekoja vastaan.

Joskus kun pidin pidemmän tauon, sen jälkeen huomasi alussa miten supermakeaa kaikki sokerinen onkaan. Mutta sitten siihen tottui taas ja kaikki palasi entiselleen.

Vierailija kirjoitti:

Huomasit ettet sokeria tarvitse tai kaipaa, niin miksi sitten niitä karkkeja tai leivoksia edelleen mätät? Mikä idea oli lakossa, jos palailet entisiin tapoihin takaisin (mikä kyllä tapahtuu kun tarpeeksi maistele

Idea on se, että sokerittomuuden jälkeen osaa pysyä kohtuudessa herkutellessaan, koska elimistö laittaa luontaisen stopin, eikä kyse ol evain omasta tahdonvoimasta. Ei ole koskaan ollut tarkoituksena luopua herkuista kokonaan, itselleni sellainen ei olisi mitään elämää. Sinä saat toki pyrkiä elämään ilman herkkuja, ihan vapaasti. Jotenkin paistaa katkeruus koko viestistäsi, kun toiset pystyy tähän ja itse ei

Ehkä tämä on sitten yksilöllistä, koska itseäni ei jää enää pienen herkuttelun jälkeen kalvamaan makean himo seuraavina päivinä, ja pystyn  kyllä kylässäkin ollessa kieltäytymään, jos ja kun ei tee mieli. Toisten mieliksi en syö mitään. Kaikille ei varmasti tämä rajoittaminen toimi, joillekin makea on tärkeämpi kuin toisille, ja vaikeampi vastustaa, ja rajoittaminen saattaa juurikin johtaa vielä pahempaan himoon. Mielestäni tärkeintä on pitää säännöllisestä syömisestä kiinni, niin ei iske hiilari- tai herkkuhimoa. Moni syö liian vähän, ja paikkailee sitä sitten herkuilla.  

Ap

Asia jonka kanssa moni tosiaan kamppailee.

Itsekin aikanaan varmaan kaikkea kokeillut mutta varmaa on se että totaalilakko ei aja asiaansa.

Ennemminkin olen huomannut että jos syö useammin, eli sallii itselleen sitä makeaa niin sitten ei tule syötyäkään paljoa eikä mielitekoja edes tule.

Jos on tarjolla tai saatavilla jatkuvasti jotain, niin tulee syötyä sitten vain vähän kerralla kunhan ensin toleroituu siihen että sitä tosiaan on saatavilla. Eli alussa se saattaa käydä juuri että tulee vedettyä ne kaikki, mutta siinäkin tulee raja vastaan kun jatkaa sitä.

Kuulostaa hullulta mutta oma kokemus on tämä. Mielitekoja ei enää tule, syön kerralla vähän ja sallin herkut.

Kieltäminen on pahin vaihtoehto. Tai lakko.

Sokeriakin tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on sitten yksilöllistä, koska itseäni ei jää enää pienen herkuttelun jälkeen kalvamaan makean himo seuraavina päivinä, ja pystyn  kyllä kylässäkin ollessa kieltäytymään, jos ja kun ei tee mieli. Toisten mieliksi en syö mitään. Kaikille ei varmasti tämä rajoittaminen toimi, joillekin makea on tärkeämpi kuin toisille, ja vaikeampi vastustaa, ja rajoittaminen saattaa juurikin johtaa vielä pahempaan himoon. Mielestäni tärkeintä on pitää säännöllisestä syömisestä kiinni, niin ei iske hiilari- tai herkkuhimoa. Moni syö liian vähän, ja paikkailee sitä sitten herkuilla.  

Ap

Tämä: "Moni syö liian vähän, ja paikkailee sitä sitten herkuilla."

Itse saatan skipata ruokailun , jotta voin nauttia herkkuja. Ei se ole paikkaamista vaan valinta. En joka päivä toki mutta joskus.

Ei sitä namia tule nälkäänsä silti syötyä mutta jostain on otettava myös pois.

Itselläni on aina luonnostaan ollut noin, paljon makeaa ei vaan tee mieli. En ole siksi koskaan nähnyt tarpeelliseksi mitenkään välttää sokerin käyttöä tai rajoittaa sitä. Syön sitä kohtuudella, kun syön mielihalujeni mukaan. Sen sijaan rasvaiset ja suolaiset on se mihin mulla ajoittain on liikaa syömishalua.