Älä koskaan sano raskautta yrittävälle, että lakkaa stressaamasta niin kyllä se sieltä tulee.

Ja miksi niistä omista raskautumisaikeista edes tarvitsee hölöttää??

eihän se kenellekään kuulu kuka lasta yrittää ja kuka ei ja touus kyllä on että relaaminen tuonkin asian kanssa auttaa. Jos ei muuta, niin, että ainakin jaksaa lapsettomuudenkin paremmin.

että toteamus "ota rennosti ja älä yritä liikaa" on ylipsykologisoinnin ja yliyrittämisen vastakohta.



Asia erikseen ovat tietysti todelliset fysiologiset sairaudet tmv. syyt, jotka estävät tavallisen raskautumisen, mutta kyllä siitä (sori vaan) on läjäpäin esimerkkejä, että kun on ensin hirveästi yritetty tuloksetta ja sitten lopetettu turha yrittäminen, niin valmista on tullut hyvin pian. Niin on käynyt minullekin.

mutta kuitenkin kerron sulle hieman omaa faktaani; Yritimme lasta pitkään, monta kuukautta lähes vuoden, kävin lääkärissä tajosi hormooneja, emme kuintenkaan haluneet (pelkäsin niitä ja samalla sitä että tulisi monta vauvaa kerralla). Seuraavana vuonna luovutin, olihan minulla vain 1/3 osaa munasarjoista jäljellä, minulle on tehty suuria vatsaleikkauksia kasvaimien takia nuorena tyttönä... Ruettiin leikkimään ilman kellokortteja ja oltiin ajattelematta koko raskautta sekä vauvaa, hups 2 kk JA OLIN RAKSAANA!



Joo, uskon, että sillä on vaikutusta, että lakkaa laskemasta päiviä ja stressamisen asian suhteen.



Ihminen joka ei kaipaa huomiota siitä, että yrittää tulla raskaaksi PITÄÄ SUUNSA KIINNI. Itse vastasin aina ihmisille, jotka kyselivät vauvauutista, että myöhemmin, myöhemmin...

Mekin lopetimme yrittämisen viitisen vuotta sitten kun päätimme "tyytyä" kahteen lapseen. Nyt pitäisi sen yllätysraskauden sitten pikkuhiljaa alkaa vai?

omalle raskautumiselleen selityksen "kun lakkasin yrittämästä niin heti tärppäs" kuten tässäkin ketjussa. Ensinnäkin, ette lakanneet yrittämästä kun kerran tulitte raskaaksi joten faktat ensin selviksi. Toisekseen, kuvittelette mekanismin olevan se, että lakkasitte stressaamasta, mutta sitä ei voi tietää. Väitättekö todella, että päätitte "ottaa rennosti" ja sitten se vaan onnistui kuin napista painamalla, kun takana oli jo tosi monta yrityskiertoa? Hah, ihminen vain haluaa aina löytää "syyn" ja seurauksen lait toiminnastaan. Eiköhän se raskautumiskierto nyt vaan ollut se kierto, jossa ajoitus osui kohdalleen.

Siis näiden jotka on kauan yrittäneet raskautua ja kun ovat "lopettaneet" niin ovatkin tulleet raskaaksi.

Mutta eihän nekään tietty mistään mitään ymmärrä

Ja miksi niistä omista raskautumisaikeista edes tarvitsee hölöttää??

ihmiset juttelee asioistaan ystävilleen. Varsinkin niistä aisoista jotka ovat itselle ajankohtaisia, tärkeitä ja isoja.

Toki jotkut voi puhua vain politiikkaa tai yleisiä asioita. Minusta kuitenkin olisi erikoista jos en yhtään tietäisi mitä ystävien/kaverien elämään kuuluu.

Vain satunnaisten tuttavien kanssa rajataan juttelun aiheet yleiselle tasolle.

Stressin määrään ei voi tahdolla vaikuttaa. Joku "lakkaa stressaamasta, niin..." vain LISÄÄ sitä stressiä.



Sitä paitsi, kyllä se stressi on aika tarpeen, että lapsettomuudelle alkaa tehdä jotain. Jos vaan tumput suorina "ottaa rennosti" vuodesta toiseen, raskaaksi ei välttämättä tule koskaan.



Joten ap on aivan oikeassa tuossa, kun kokee rentoutumiskehotukset syyllistäviksi.



PS: minäkin olen saanut ekan lapsen neljän vuoden hoitojen ja PAS:n avulla, mutta toka sai lomamatkalla alkunsa luomusti. Kuka kuitenkaan tietää, miksi toisella kerralla luonto hoiti hommat... oliko se rentoutumisen ansiota vai sitä, että elimistö oli ekassa raskaudessa korjannut jotain. Joka tapauksessa tiedän, että tuollaiset "ota rennosti" -kommentit vain harmittavat lapsettomuudesta kärsivää.

Felicitas-klinikalla lapsettomuushoitoja minulle antaneen Merja Tuomi-Nikulan kanssa siitä, voiko stressi estää raskaaksitulon. HÄN oli kyllä sitä mieltä, ettei se ole mitenkään selvä asia. Hänellä on vuosien mittaan ollut potilaita, jotka ovat onnistuneet tulemaan raskaaksi hyvinkin hurjissa elämäntilanteissa (puolison yllättävä kuolema kesken hoitojen tms.) ja toisaalta potilaita, jotka rennosti ovat vuosia turhaan yrittäneet lasta ennen kuin ovat hakeutuneet lapsettomuushoitoihin.



-12-

että vaihda jo hyvä ihminen puheenaihetta! Tuskin kukaan jaksaa jostain raskauden yrittämisistä pitkiä stooreja kuunnella

yleistiedot hedelmällisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, lapsettomuuslääkärit ovat vähän omaa kastiaan ja heillä on enemmän tietoa asiasta. Kehottaminen rentoutumaan palvelee kyllä muuten mielenrauhaa, mutta fysiologisena mekanismina ei vaikuta juurikaan raskautumiseen. Tämä on myös oma näkemykseni.

Jonkinlaisen mekanismin. Ei ole loogista sanoa, että kauan yritimme ja sitten tärppäsi, en tiedä miksi. Se on kuitenkin varma, että yritys ei lakannut missään vaiheessa jos kerran tultiin raskaaksi.

siitä kuinka ETTE TULE RASKAAKSI pitääkin rueta sanomaan: Voi, voi onko miehesi tuhkamuna vai etkö sinä pysty siihen, pidätkö nyt varmasti miehesi tyytyväisenä.

stressata tai kantaa SYYLLISYYTTÄ? Ei lapsettomat ole sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. En tiedä mikä mekanismi se oli, kun stressierkki kaverini yritti raskautta viisi vuotta, heitti hanskat tiskiin ihan kokonaan, totesi että eipä sitten, adoptoidaan, ei lapsen tarvitse olla biologisesti oma, että häntä rakastaisi. Alkoivat selvitellä adoptioprosessia ja pamahti paksuksi.

Mekin lopetimme yrittämisen viitisen vuotta sitten kun päätimme "tyytyä" kahteen lapseen. Nyt pitäisi sen yllätysraskauden sitten pikkuhiljaa alkaa vai?

Kaksi lasta on hyvä määrä. =)

minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan muiden raskautumisaikeet.

Eikä sillä stressillä ole tekemistä ovulaation kanssa, vaan tutkitusti stressihormoni heikentää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä kohdun seinämään.

Onneksi olkoon, kaltaisiasi ihmisiä maailma tarvitsee. Toivottavasti sinullakin on lapsia - NOT.

siitä kuinka ETTE TULE RASKAAKSI pitääkin rueta sanomaan: Voi, voi onko miehesi tuhkamuna vai etkö sinä pysty siihen, pidätkö nyt varmasti miehesi tyytyväisenä.