Yksinäinen parisuhteessa

Olen jumissa tässä. Täysin. Hetken sain tuntea perhosia vatsassani, kun tapasin hänet, elämäni rakkauden. Mutta ei tämä elämäni rakkaus halunnut muuta kuin yhtä asiaa ja sydämeni särkyi. Olisin ollut valmis jättämään mieheni tämän toisen takia koska tahansa. Mutta kun homma kaatui, tähän jäin. Tässä on tavallaan ihan hyvä. Lapsilla on ehjä, ihan onnellinen perhe. Ihana koti kivalla alueella, todella ihana pieni koulu ihan vieressä. On toinen joka kuskaa harrastuksiin ja jakaa kanssani tätä arkea. Joskus. Mutta siinä se on. Toinen tekee paljon töitä, erilaisia monimutkaisia projekteja ympäri maailmaa. Joskus myös vapaa-ajalla puhelin soi ja alkaa tiukat neuvottelut. Mä käyn mun tylsässä työssäni ja tulen kotiin elämään lasten kanssa elämää. Yritän keksiä kaikkea kivaa kavereiden ja lasten kanssa. Mutta totuus, jonka tajusin vasta kun tapasin tämän rakkauden on se, että rakkautta mä tarvitsen myös. Hajoan tähän kun kukaan ei koske. Tämä toinen olisi koska tahansa valmis siihen yhteen asiaan, mutta koska rakastan häntä, en pysty enää rikkomaan itseäni enempää.

Jäädäkö tähän vai rikkoa perhe, siinähän se kysymys on. Lähteäkö etsimään perhosia vatsaan lasten kustannuksella? Mitä te tekisitte?