Olin se luokan luuseri

Olin siis aivan normaali lapsi ja nuori. Olisin halunnut myös käydä koulua siten, että minulla on ystäviä. Koulu oli ihan kamalaa, koska aina vain pelkäsin, että jäin yksin ja muut huomaavat. Niin tapahtui kerta toisensa jälkeen. 

Minua on myös jäänyt vaivaamaan, että kukaan opettaja ei koskaan auttanut minua. Päinvastoin opettajat heittivät bensaa liekkeihin. Minulla ei ole ollut elämässäni yhtään ystävää. Tiedättekö kuinka pahalta se tuntuu? Osaatteko edes kuvitella kuinka pahalta pieneltä lapsesta tuntuu, kun kukaan ei ota mukaan leikkiin?