Lue keskustelun säännöt.
Ei mitään tukiverkkoja - millainen tilanne?
07.01.2024 |
Te vanhemmat, joilla ei ole mitään ns tukiverkkoja tai apua arjessa- Miten tuollainen tilanne on syntynyt, millainen taustatarina? Ja kuinka käytännössä järjestätte arjen, jos vaikka itse sairastutte johonkin hirveään kuumevatsatautiin tai joudutte lähtemään työmatkalle, jäämään ylitöihin tms - kaikillehan tällaisia tilanteita väistämättä joskus tulee.
Kommentit (18)
Asumme parin tunnin ajomatkan päässä lähimmistä sukulaisista. Eivät yleensäkään ole halukkaita matkustamaan meille päin, kaikki vierailut teemme me heidän luokseen. Lapsi on aina hoidettu itse, se on katsonut tv:tä jos vanhempi on kuumetaudissa. Monen monta kertaa lapsi on pienenä ollut töissä mukana jollain järjestelyillä, tässäkin hyvä että on aina viihtynyt lastenohjelmien parissa. Työmatkoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksullista ei aina, joka tilanteessa todellisuudessa saa, ellei osta kokopäiväistä "palvelijaa" kotiin, joten toinen tekee suuripalkakista työtä ja toinen varmistaa, että arki sujuu, vaikka siirtymällä osa-aikaiseksi tai keikkailemaan tai kokonaan kotiin. Näin tämä on toiminut ja näin tämä toimii, vaikka varsinkin pienet lapset olisivat yhtenään sairaana ja hoitava vanhempi myös.
Varautuminen ja ennakoiminen ovat avainsanoja. Ruoka- ja lääkekotivarat kunnossa. Kaikilla on myös kattavat terveysvakuutukset, jotta pääsee yksityiselle. Suurituloinen saa maksaa eläketurvankin, jolloin perheen käytettävissä olevat tulot ovat todellisuudessa kuin kahden keskituloisen perheessä. Kotivanhemman vapaa-aika järjestyy lasten kerhojen avulla silloin kun puoliso on matkoilla.
Ihan ookoo menee. Tukiverkottomia ollaan. Toiset isovanhemmat (joista vain toinen elossa) on erakko ja vähän alkkis, omat vanhemmat taas hengenvaaralliset, toinen heidtä vaikeasti luonnehäiriöinen ja väkivaltainen, käy päälle pienestäkin syystä. Ei voi käydä siellä turvallisesti enkä anna heidän tavata lapsiani.
Toki puolison kanssa on vuosien saatossa kumulatiivisesti uuvuttu (koskaan ei saada lepohetkeä, siis sellaista lapsivapaata että voisi huilahtaa) mutta ei siis sillälailla etteikö jaksaisi arkea pyörittää. Mukavasti menee.
aiemmin kadehdin niitä joilla hyvät tukiverkot ja jotka saa paljon apua, enää en onneksi niinkään. Rankkaa on vain se että joudun ihmettelyä ja ällistelyä joskus kuulemaan jos joku kysyy esim isovanhemmista. Jos kerron etten ole missään väleissä tai yhteydessä vanhempiink, kuulija laittaa sen yleensä mun syyksi luullen että olen kamala lapsi tjsp. En viitsi alkaa oikoa, sillä muuten pitäisi selittää ja perustella ja kertoa mitä kaikkea mun vanhemmat tekeeen vaan jaksa. Pitäkööt luulonsa siis.
ja ei olla koskaan saatu siis sekunnin vertaa mitään apua mistään, joskus käytetty MLL hoitajaa toki apuna mutta hoitavat täällä vain päiväasaikaan, ei koskaan yöllä tai yön yli. Eli ei ole ollut koskaan hotelliyötä tai reissua ilman lapsia.
Tukiverkoton tässä, lapset hoidetaan aina itse, myös silloin kun on noro, keuhkokuume, jalka murtunut ja kipsissä, kuumetta 40c, mikä tauti vaan. Kas kun on PAKKO.
Mitään apua ei tod saa mistään, siis yhteiskunnalta, lapsiperheen kotiapu on täysi vitsi tässä pitäjässä enkä saanut sitä kipsatun rajan kanssa vaikka kotona vauva ja taapero. Mies ei aaanut palkatonta töistä, eli hoidin lapset lattialla itseäni raahaten enkä voinut esim pyllyä pestä tai nostaa lasta.
mutta siis en varsinaisesti valita, en ole ollut 20vuoteen vanhempiini missään väleissä eikä he ole nähnyt lapssni koskaan, siis tiesin jo etukäteen että tukiverkoton olen. Tietoinen päätös, painavat syyy taustalla. Kaikilla ei ole hyviä vanhempia tai hyvää sukua josta saisi tukiverkon.
Vähän outoa että kyselet taustoja. Tuollainen asia on usein aika kipeä ja arka. Esim itselläni jolla on aivan hirviömäiset vanhemmat jotka haluavat vahingoittaa minua. Joudun asumaan satojen kilsojen päässä salatuin tiedoin enkä voi olla missään yhteyksissä.
Tukiverkottomuutta yleensä ihmettelevät vain ne joilla on unelma vanhemmat ja koko suku tukena ja apuna. Newsflash: kaikilla ei ole samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tähän tukiverkottomuuteen ei liity mitään hirveää tragediaa ja hirviöisovanhempia.
Miehen vanhemmat ovat kuolleet vuosia, toinen jo vuosikymmeniä, sitten. Hänen kaksi siskoaan asuvat ulkomailla. Omat vanhempani asuvat noin 200 km päässä, mutta ovat yli 80-vuotiaita vanhuksia, äidillä mm. syöpä leikattu hiljattain, ja itse jo paljon avun tarpeessa - ei heistä ole meille enää moneen vuoteen, ei oikeastaan koskaan, ollut lastenhoitoapua. Veljeni asuu kyllä muutaman kymmenen kilometrin päässä meiltä, mutta emme ole kovin läheisiä, eikä hän ole koskaan osoittanut mitään kiinnostusta lapsiamme kohtaan, omat lapsensa ovat jo aikuisia.
Meitä on onneksi kaksi aikuista arkea pyörittämässä, mutta mitään kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ei ole koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän outoa että kyselet taustoja. Tuollainen asia on usein aika kipeä ja arka. Esim itselläni jolla on aivan hirviömäiset vanhemmat jotka haluavat vahingoittaa minua. Joudun asumaan satojen kilsojen päässä salatuin tiedoin enkä voi olla missään yhteyksissä.
Tukiverkottomuutta yleensä ihmettelevät vain ne joilla on unelma vanhemmat ja koko suku tukena ja apuna. Newsflash: kaikilla ei ole samanlaista.
Käsitit väärin. En kysellyt ilkeyttäni tai ihmetelläkseni, vaan mietin lapsen hankintaa tilanteessa, jossa minulla itselläni ei niitä tukiverkkoja tulisi olemaan. Kyllähän täällä anonyymilla palstalla käsitellään niitä arkojakin asioita. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiverkkoa ei ollut ikinä..3 lasta ja itse ne vaa piti hoitaa isoksi vaikka tuli kuume tautia,ehkä mun onni että lapseni oli aina terveenä,ei tarvinnut töistä olla ikinä pois..mutta olin kateellinen niille jotka pääsi viettää myös aikuisten aikaa..sitä en itse saanut kokea..lapset on nyt aikuisia mutta sen verta rankkaa se oli että en jaksa hoitaa omaa lapsenlastani,ja sanoin jo heille kun odotti että minä en tule hoitamaan lasta,en jaksa..olen koko ikäni ollut jostain vastuussa nyt on mun aika elää omaa elämää,ymmärsi kyllä eikä siitä ole tullut mitään riitaa ja joulut voidaan myös sovussa viettää yhessä
No itselläni kaikki omaiset ja läheiset sukulaiset on kuolleet. On joitakin sukulaisia mutta heihin ei ole mitään yhteyttä ollut lapsuuteni jälkeen eli 30 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole tukiverkkoja. Omat vanhempani asuvat monen sadan kilometrin päässä ja isä on ollut aina, jo kun olin lapsi, sairaana eikä pysty juurikaan poistumaan kotoaan. Hän ei ole ikinä käynyt kodissani. Äidilläkin on terveysongelmia ja ongelmia liikkumisen kanssa. Hän voisi varmaan tulla jos täällä olisi aivan hirveän poikkeuksellinen hätä, tyyliin jos kumpikin meistä vanhemmista joutuisi yhtä aikaa sairaalaan, mutta ei tosiaan minkään perusjutun, esimerkiksi minkään lasten sairastumisten takia. Miehen vanhemmat ovat tosi iäkkäitä, isänsä asuu hoitokodissa ja me olemme käytännössä anopin omaishoitajia, paitsi että emme asu samassa talossa, mutta autamme kuitenkin päivittäin häntä.
Tämä on kyllä aika raskasta. Emme käy missään miehen kanssa kahdestaan ja joinakin kuukausina on ollut flunssakierteen takia niin, että jommankumman on oltava kotona lasten kanssa joka päivä. Me emme voi tehdä etätöitä ja kummankaan työnantaja ei oikein tätä lasten sairastelua ymmärrä. Korvakierteet ym on koettu, se on niin kiva kun lapsi on sairastanut jo viikon ja sitten kuume nousee uudelleen ja valittaa korvaa. Sitten onkin pian jo seuraavan taudin vuoro. Hoidan lapsia itse oksennellessani ja ripuloidessani, lähes 40 asteen kuumeessakin olen hoitanut, monta kertaa.
Kun joudumme olemaan töistä poissa niin paljon jo muutenkin, niin minkään ylimääräisen takia ei voi olla pois. Siksi olen ollut hammaslääkärissä niin, että lapset istuu vaunussa katsomassa tablettia. Ja kierukka laitettiin niin, että taaperot/leikki-ikäiset istuivat käytävällä odottamassa ja jännitin, etteivät karkaa sieltä minnekään. Olivat kuitenkin sen ikäisiä, etten voinut ottaa heitä samaan huoneeseen gynetoimenpiteen ajaksi.
Ulkopuolisia palkattuja hoitajia on välillä ollut, mutta heitä ei ole kovin hyvin saatavilla ja tulevat kalliiksi. Lisäksi ammattitaito ei aina ole ollut kovin hyvä, emmekä ole onnistuneet löytämään ns. luottohoitajaa.
Ulkomailla asuminen. Minun sukulaiset 11 000 km päässä, miehen sukulaiset 9 000 km päässä. Järjestetään ottamalla lastenhoitoja tai kumppani hoitaa jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla asuminen. Minun sukulaiset 11 000 km päässä, miehen sukulaiset 9 000 km päässä. Järjestetään ottamalla lastenhoitoja tai kumppani hoitaa jos mahdollista.
*Ostamalla lastenhoitopalveluita siis
Meillä hyvä tilanne, vaikka tukiverkkoja ei ole. Vaimo on kotiäiti ja itsekin teen paljon etätöitä kotoa käsin. Lapset ala-asteella. Jos jostain syystä olisi sellainen tilanne, ettei kummallakaan ole kertakaikkiaan voimia hoitaa lasten koulunkäynnin varmistamista (esim. pestä vaatteita jne.), niin sitten lapset jäävät kotiin kunnes jommankumman vanhemman voimat palautuvat. Jos olemme niin kipeitä, ettei pysty laittamaan ruokaa lapsille, niin sitten tilataan ovelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani iäkkäitä ja asuvat reilun 100km päässä. Miehen äiti asuu vielä kauempana eikä häntä juuri kiinnosta koko lapset kun ei kiinnosta miehenikään kuulumiset. Miehen isä kuollut. Muut sukulaiset joko kaukana tai niin kiireisiä että ei kehtaa edes kysyä.
Siinäpä se, ei draamaa. Ystäviä ei ole kovin paljoa ja ne harvatkin asuu kaukana.
Vuorotellaan sairaslomien kanssa, joskus teen etäpäivän ja joskus on ollut lapsi mukana jomman kumman töissä.
Kaikki neljä isovanhempaa kuolivat ennen kuopuksen 1v syntymäpäivää, kolme lasta siis. Esikoinen sai nauttia yhden isovanhemman seurasta 5v ikäiseksi asti. Sisaruksilla ja kavereilla sama tilanne kuin itsellä eli työt ja omatkin lapset hoidettavana. Siinä vaan sitten jommankumman työnantaja venyi, oltiin ja ollaan molemmat onneksi töissä, josta 90% hommista pystyy tekemään etänä, joten paljon on istuttu palavereissa samaan aikaan kun lapsi oksentaa taustalla. Ei ole kertaakaan oltu molemmat yhtä aikaa niin kipeitä, että toinen ei olisi pystynyt hoitamaan lapsia. Yleensäkkään ei olla kumpikaan oltu kuin muutaman kerran niin kipeitä, että sen takia ei lapsenhoito olisi onnistunut. Itse muistan yhden kerran omalla kohdalla, miehellä ehkä kaksi kertaa. Lapset käytännössä jo aikuisia, yksi enää lukiossa, joten pahin on todellakin takanapäin, on ollut jo monta vuotta,
En voi sanoa meidän olevan tukiverkottomia, mutta en ole koskaan pyytänyt vanhempiani hoitamaan sairasta lasta vaan jompikumpi kumpi meistä vanhemmista hoitaa. Tarvittaessa olemme esim. koulun kesäloma-aikana tai syyslomalla palkanneet lastenhoitajan. Muutenkin olen käyttänyt MLL-hoitajia tarvittaessa, kun olen käynyt hammaslääkärillä. Toisaalta olen voinut käydä lääkärillä kesken työpäivän jolloin lapset olleet hoidossa. Kerran vanhemmat hoitivat lapsia kun puoliso oli työmatkalla ja itselläni oli töitä.
Naapuri kävi kerran kaupassa kun olin kipeä ja lapsille ei ollut mitään mikrossa lämmitettävää ruokaa.
Meillä ei ole ollut tautikierteitä eli yleensä on selvitty yhdellä taudilla ja olen ollut 2-3 päivää töistä poissa.
Koronakin meni perheen läpi niin, että kaikki ei olleet samaan aikaan kipeitä.
Perhetuttu, naapurit ja työkaverit olisivat varmasti pyydettäessä auttaneet, jos olisi ollut todellisia hätätilanteita, mutta sellaista ei ole tullut eteen.
Olen asunut yksin vuodesta 1990. Ei mitään tukea ole mistään tullut.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Silloin tietysti hommataan maksullista lastenhoitoapua, tai otetaan viimeisimmässä hätätapauksessa yhteyttä sosiaalitoimeen, joka kyllä hoitaa lapset turvaan.