Minulla on oma teoria siitä, miksi ihmiset eroavat nykyisin niin helposti:

se e- pillereitä syömätön mies sitten menee yhteen epäsopivan naisen kanssa?

mieltä kuin #6 ja #7.



Lisäksi nykyään parisuhteelle ladataan nykyään ihan kohtuuttomasti vaatimuksia. Esim. pikkuvauva-aikanakin pitää (huom! nimenomaan pitää) lähteä mahdollisimman usein puolison kanssa kahdestaan rentoutumaan esim. kylpylään tms., harrastaa seksiä säännöllisesti, huomioida puolisoa jatkuvasti jne.



Kun isoisovanhempani pyörittivät 12-lapsisen perheensä arkea, niin kukaan ei takuulla tullut kysymään heiltä, että mikä on parisuhteenne tila, miten hoidatte parisuhdettanne tai muistattehan ottaa myös pariskunnan kahdenkeskeistä aikaa.



Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että pidän puolison kanssa vietettyä kahdenkeskistä aikaa turhana. Päinvastoin. Nykyään vaan tuntuu siltä, että parisuhteen hoitamisestakin täytyy tehdä jokin ihme pakko ja stressin aihe.

tarkoitin #6 ja #8.

t. #12

Olen samaa mieltä kuin #6 ja #7.

Kun isoisovanhempani pyörittivät 12-lapsisen perheensä arkea, niin kukaan ei takuulla tullut kysymään heiltä, että mikä on parisuhteenne tila, miten hoidatte parisuhdettanne tai muistattehan ottaa myös pariskunnan kahdenkeskeistä aikaa.

eikä ne varmaan nauttineet elämästä juurikaan.

helposti kaiken jo lapsesta pitäen, että sitten ei jakseta nähdä vaivaa minkään eteen ja leikki lopetetaan heti, kun on hankalaa/tylsää tai olisi kivempi uusi leikkikaveri tiedossa. Tämän näkee jo kaikenmaailman reality-ohjlemista, kun ainoa ketä pystyy ajattelemaan, on se oma napa. Miten siinä parisuhde voisi pysyä hyvänä, jos se on yhtä kiukuttelua ja oman paremmuuden pönkittämistä?

että nykyään erotaan helpommin koska ihmisillä on niin vähän tekemistä.



Olen maalta kotoisin ja siellä oli koko ajan joku työ menossa. Samoin oli ihan selkeästi miesten ja naisten työt erikseen eikä tapeltu siitä kuka vie roskat ja kuka osaa viikata lakanat parhaiten. Mies teki töitä ulkona, kävi vetämässä lihasoossit naamaan ja jatkoi taas. Nainen hoiti kodin ja eläimet ja käsityöt eikä ehtinyt missään vaiheessa miettiä onko kasvettu erilleen vai ei. Nykyään on enemmän aikaa miettiä ja pohtia ja vatkata ja myös tavata uusia ihmisiä.

uskon että syynä on hormonaalinen ehkäisy. Tulihan se tuossa viikolla otsikoissakin ilmi, että e-pillerit muuttavat naisten aivoja. Sitä mennään pilleripäissään yhteen epäsopivan miehen kanssa ja sitten kun jossain vaiheessa pillerit jätetään pois niin muuttuukin halut aivan toiseen suuntaan.

ja sitten se, että asenteet ovat muuttuneet.

Parisuhteelta odotetaan täydellistä onnellisuuden tilaa koko ajan ja kaiken pitääs sujua kuin unelma.

he olisivat nauttineet elämästään enemmän, jos heiltä olisi kyselty ko. asioita? Vai mikä oli pointtisi?

Parisuhdettaan voi hoitaa myös ilman kyselyjä ja "pakkoa". Yleensä se onnistuu niin jopa paremmin.

#12

Kun isoisovanhempani pyörittivät 12-lapsisen perheensä arkea, niin kukaan ei takuulla tullut kysymään heiltä, että mikä on parisuhteenne tila, miten hoidatte parisuhdettanne tai muistattehan ottaa myös pariskunnan kahdenkeskeistä aikaa.

Joo eikä ne varmaan nauttineet elämästä juurikaan.

http://www.helsinginuutiset.fi/Uutiset/Paivan-Puheenaihe/Avioero-on-nyk…

että nykyään erotaan helpommin koska ihmisillä on niin vähän tekemistä. Olen maalta kotoisin ja siellä oli koko ajan joku työ menossa. Samoin oli ihan selkeästi miesten ja naisten työt erikseen eikä tapeltu siitä kuka vie roskat ja kuka osaa viikata lakanat parhaiten. Mies teki töitä ulkona, kävi vetämässä lihasoossit naamaan ja jatkoi taas. Nainen hoiti kodin ja eläimet ja käsityöt eikä ehtinyt missään vaiheessa miettiä onko kasvettu erilleen vai ei. Nykyään on enemmän aikaa miettiä ja pohtia ja vatkata ja myös tavata uusia ihmisiä.

Sen huomaa omassa elämässä, kun ne ns. hullun kiireiset vuodet pienten lasten kanssa ovat ohi ja on enemmän aikaa itselle ja parisuhteellekin niin alkaa kelata kaikkia asioita ihan uudessa valossa. Alkaa ikäänkuin kyseenalaistamaan ihan hyväksihavaittujakin juttuja. Joku voi tässä tilanteessa kokea kasvaneensa erilleen ja haluaa erota.

ei varmasti ole ihmisillä vähän tekemistä vaikka ei tarttekaan ommella jotain fakin tyynyliinoja kaiken päivää. Ihmisillä on kuitenkin työt jotka vaatii nykyään paljon enemmän kuin ennen. Enkä muutenkaan ymmärrä mitä järkeä on siinä, että elämä sujuu vain siksi, ettei koskaan ehdi tajuta miten onneton on, kun koko aika menee turhanpäiväiseen näpertelyyn tai ojankaivuuseen. On elossa, mutta ei elä. Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat, joopa joo.

enää häpeää ja se on muutoinkin mahdolliseta naisille esim. taloudellisesti. 30 vuotta sittenkin olisi erottu yhtä paljon se yhteiskunta olisi ollut yhtä vapaammielinen jne kuin nyt.

eroavat niin paljon koska ihminen ei ole yksiavioinen.

Kannattaa muistaa se ettei elämä ole yhtä onnea, vaan vastoinkäymiset ja "tylsistyminen" kasvattaa. Kyse ei ole siitä että pitäisi olla koko ajan onneton, vaan siitä että ilo ja suru vuorottelevat. Nkykyään moni aikuinen haluaa suojella lapsia pettymyksiltä ja haluaa elää itsekin jotain "satuelämää", eli pitäisi koko ajan olla niin onnellista, romanttista ja kivaa! Se vaan on mahdottomuus ja HYVÄ niin, koska sitä onneaa ei ymmärrä jos joka päiviä on ihanan päivi =siitä tulee normi, vert. joskus paha päivä kontrastina hyville päiville.



Ja muutenkin koko ajan palstatilaa saa nimenomaan erot ja se pettääkö puolisosi, pikkujouluissa sutinaa jne. tyyppiset jutut esim. lehdissä. Missään ei juuri koskaan kirjoiteta niistä joilla hyvä (ja pitkä) parisuhde jne. joten monelle voi jäädä kuva siitä että pikkusen voi pettää jos ei kiinni jää sen sijaan että panostaisi senkin energian omaan suhteeseen.



Ja tämä ei päde vain parisuhteeseen, vaan ihan kaikkeen. Pitää olla iso asunto, oli siihen varaa tai ei. Pitää olla hieno auto, kallis merkkilaukku, Manolot jalassa jne. jne. jotain ihme Sinkkuelää/Paris Hilton harhaa jota sitten joku Liisa Tavis pikkukyliltä koittaa lähihoitajan palkallaan elää.



Ihmisten pitäisi oppia elämään tässä ja nyt, nauttimaan niistä pikku iloista mitä elämässä ja parisuhteessa on, sen sijaan että haaveillaan jostain paremmasta (HUOM: olettaen siis että elämä on ihan kunnossa, ettei kumppani ole päihteidenkäyttäjä/väkivaltainen tmv. jolloin ero on paras vaihtoehto).

Täyttä asiaa joka sana!



Tälläkin palstalla haluaisin kuulla teidän "onnistuneiden" pitkien suhteiden tarinoita, eikä aina vaan pettämisistä ja lähtemisistä! Itse haluan onnistua, tahtotilaa löytyy paljon, koska haluan elää loppuelämän tämän saman miehen kanssa.

Voin myös luottaa siihen, ettei hän ole minua hylkäämässä, aion olla myös niin hyvä saalis vielä 10 vuoden päästäkin ettei se olisi kannattavaakaan ;)

Oma teoriani on sellainen, etteivät ihmiset tunne itseään, eivätkä kumppaniaan tarpeeksi hyvin avioliittoon mennessään - ja nykyaikana ei uskota avioliitossa "kituuttamiseen", kuten ennen vanhaan. (Niinkuin tässä ketjussa on jo veikattukin).

Ihmisillä on kuitenkin työt jotka vaatii nykyään paljon enemmän kuin ennen. Enkä muutenkaan ymmärrä mitä järkeä on siinä, että elämä sujuu vain siksi, ettei koskaan ehdi tajuta miten onneton on, kun koko aika menee turhanpäiväiseen näpertelyyn tai ojankaivuuseen.

mutta ei ajallisesti (paitsi varmaan yrittäjillä jotka tekee töitä 24/7). Nykyään on kuitenkin ihan säännölliset kesälomat jne mitä ennenmuinoin ei ollut. Se ikivanha ojankaivuu voisi olla ihan piristävää vaihtelua ihmisille. Nykyään kun on se budjetti ja tulospalkkaus ja kaikki diipadaa jonka takia ollaan niin helvetin kireitä koko ajan.

Ei tuo ojankaivuuelämä varmaan hääviä ollut ennen, mutta ei ollut tietoa paremmasta eikä naistenlehdet käskeneet miettimään että kuka sä oikeesti niinku oot.

Oma teoriani on sellainen, etteivät ihmiset tunne itseään, eivätkä kumppaniaan tarpeeksi hyvin avioliittoon mennessään

Nyt kun voi ihan hyvin elää 10 vuotta avoliitossa ennen perheen perustamista. joskus 1800-luvulla muutettiin varmaan äidin helmoista suoraan sinne omaan kotiin. Ihmiset ei vaan halua enää kärsiä, jos parisuhde on huono. Ennen ei ollut vaihtoehtoja.

joku jo esittää tämän teorian, mutta näin se siis kuuluu;

Ennen ei juurikaan erottu, koska naisella ei ollut minkäänlaista tukiverkkoa johon nojata, jos lähti yhteisestä kodista. Siis ei ollut mitään tukia eikä tällaista mitä nykyisin on, ei voinut elättää siis lapsia (koska mies se yleensä oli joka leivän taloon toi).

Tämän sanoi myös oma 80-vuotias mumminikin. Kyllä se pisti miettimään, erotako ja lähteäkö, jos yksinkertaisesti tiesi ettei mitenkään tulisi toimeen omillaan useammankin lapsen kanssa. Ja harva halusi jättää lapsia miehelleen ja lähteä itse (toki tätäkin tapahtui mutta harvemmin, naiset lähtivät esim. piioiksi toisten taloon ja jättivät lapset miehelle, erotessaan).



Että nykyään se vain on helpompaa, tai ylipäätään mahdollista. Eroaminen siis.

-eron sa ahelpommin

-siihen ei liity samanlaista stigmaa kuin aiemmin.



Tosin minusta tuntuu että JOTKUT myös menevät naimisiin aika kepoisin perustelin, asiaa sne kummemmin ajattelematta koska "eronhan saa helposti".



OSALLA myös tuntuu olevan aika epärealistiset odotukset parisuhteelta, heti ekan vähänkin isomman ongelman tultua tai alkuhuuman haihduttua ajatellaan että ei ole tyydyttävä suhde, lähden. Ei siis olla valmiita näkemään vaivaa suhteen takia.



terv. syntynyt 1978, parisuhde 12 v ja naimisissa 8 v.