Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla vahva hengissäsäilymisvietti, entä pelkäätkö kuolemaa?
04.01.2024 |
Kulkevatko käsi kädessä nämä? Onko sinulla vain jompikumpi, molemmat vai ei kumpaakaan?
Kommentit (14)
En pelkää kuolemaa, enkä usko että minulla on ainakaan äärimmäisen vahvaa hengissäsäilymisviettiä. Voisin aika tyynesti hyväksyä oman kuolemani olosuhteiden niin vaatiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Elämäni on aika turhaa. Elän, kun kaikki on kohtuullisen mukavaa ympärilläni.
Jostain toisesta olisi enemmän hyötyä täällä.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaa, enkä usko että minulla on ainakaan äärimmäisen vahvaa hengissäsäilymisviettiä. Voisin aika tyynesti hyväksyä oman kuolemani olosuhteiden niin vaatiessa.
Ikävä sanoa, mutta yleensä kaltaisesi ihmiset elävät pitkään. Tai siis kaltaisemme.
Pahassa krapulassa pelkään että kuolen ja samaan aikaan pelkään etten kuolekaan.
En tietääkseni pelkää kuolemaa tavanomaista enemmän. Minulla on kyllä hengissäsäilymisvietti sen verran vahva, että välttelen riskialttiita paikkoja ja tilanteita. Esim. Alpeilla vaelluksella en mennyt liian kapeaa polkua jyrkän pudotuksen reunalla, vaan käännyin takaisin. Suurin osa muista ihmisistä meni siitä, mutta arvioin sen silti itselleni liian suureksi riskiksi, siitä kohdasta oli vähän maata lähtenyt pois. Sama juttu esimerkiksi merellä, en lähde veneilemään kovaan aallokkoon, ellei ole jostain syystä aivan pakko. Meressä uidessani uin mieluummin lähellä rantaa, enkä lähde kymmeniä metrejä rannasta kohtiin, joissa on syvää. Pidän pelastusliivejä ja kaikki turvavarusteet on aina kunnossa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeaikaiset kokemukseni ovat kyllä näyttäneen että olen lopen uupunut. Kyllä sitä elämän tahtoa kuitenkin vähän on kun on niitä positiivisiakin juttuja ja muutama tekemätön asia. Moni vanha ihminen lopulta vaan kyllästyy ja sopeutuu kuolemaan. Tietysti jos kaikki ei mene niin nappiin se voi olla hankalaa vanhanakin se kuolema. Ja sitten taas jos uskoo ja tuntee että sielu on niin sitä ajattelee että menee osaksi universumia ja sitten kun maailmankaikkeus pamahtaa uudestaan ehkä elää jossain toisessa olomuodossa. Elämänkiertokulku.
Minulla lienee vahva hengissäsäilymisvietti. Päättelen sen siitä, että en ole ollut itsetuhoinen elämän vaikeinakaan aikoina, jolloin olen ajatuksen tasolla pohdiskellut itsemurhan mahdollisuutta. En myöskään ota typeriä, turhia riskejä terveyttä ja hengissäsäilymistä ajatellen. En esim. ikinä hyppäisi benjihyppyä tai menisi johonkin luolaan ryömimään enkä kokeilisi mitään vaikutuksiltaan arvaamatonta päihdettä.
En pelkää kuolemaa, mutta pelkään jossain määrin kuolemista eli tapahtumia ja kokemuksia juuri kuoleman edellä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikaiset kokemukseni ovat kyllä näyttäneen että olen lopen uupunut. Kyllä sitä elämän tahtoa kuitenkin vähän on kun on niitä positiivisiakin juttuja ja muutama tekemätön asia. Moni vanha ihminen lopulta vaan kyllästyy ja sopeutuu kuolemaan. Tietysti jos kaikki ei mene niin nappiin se voi olla hankalaa vanhanakin se kuolema. Ja sitten taas jos uskoo ja tuntee että sielu on niin sitä ajattelee että menee osaksi universumia ja sitten kun maailmankaikkeus pamahtaa uudestaan ehkä elää jossain toisessa olomuodossa. Elämänkiertokulku.
Me ihmiset havaitsemme 4 % ympärillämme olevasta aineesta. Mietin, että mitä se 96 % mahtaa olla. Osa selviää kuollessa.
Pidän elämästä lujasti kiinni ja pelkään kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Minulla lienee vahva hengissäsäilymisvietti. Päättelen sen siitä, että en ole ollut itsetuhoinen elämän vaikeinakaan aikoina, jolloin olen ajatuksen tasolla pohdiskellut itsemurhan mahdollisuutta. En myöskään ota typeriä, turhia riskejä terveyttä ja hengissäsäilymistä ajatellen. En esim. ikinä hyppäisi benjihyppyä tai menisi johonkin luolaan ryömimään enkä kokeilisi mitään vaikutuksiltaan arvaamatonta päihdettä.
En pelkää kuolemaa, mutta pelkään jossain määrin kuolemista eli tapahtumia ja kokemuksia juuri kuoleman edellä.
Jos noin ajattelee, niin sitten minullakin. Koitan pitää itseni terveenä ja liikun säännöllisesti. Syön aika terveellisesti. En käytä mitään päihteitä. Alkoholia harvoin. Jos kadulla on liukasta, kuljen varoen. Elän säästöliekillä henkisesti ja fyysisesti.
En pelkää kuolemaa eikä minulla ole kiinnostusta kynsin hampain roikkua elämässä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen matkustellut yksin vaativissakin olosuhteissa, eikä ole ollut ongelmia. Mutta en ole säästynyt pahalta ja syy on ollut muissa ihmisissä. Siis niissä jotka esittää normaalia pitkäänkin, päästäkseen lähelle. Sitten onkin alkanut tapahtua.
Ei ole normaalia kuvitella että kiva kaveri on paha. Sitä ajattelee ettei minussa ole mitään kadehdittavaa. Että olen itse reilu enkä anna aihetta minkäänlaiseen kostoon. Silti pahuus voi osua kohdalle.
Pahan toinen luku: muut ei usko. Eihän se mitään tarkoittanut. Sä olet käsittänyt väärin. Ihmisillä on valtava tarve uskoa mukavuuteen ja että kaiken voi ohittaa huumorilla. Pyrkiä normalisoimaan paha. Tämän tajuaa vain ne joiden kohdalle on osunut.
Olen päättänyt tappaa itseni vuonna 2031. Olen silloin 75-vuotias ja se on sopiva ikä poistua näyttämöltä. Ostan vahvan köyden ja teen silmukan valmiiksi. Säilytän sitä häkkivarastossa. Suurin toiveeni on, että kuolen luontaisella tavalla tätä ennen.
Tässä maassa on niin turvalliset olosuhteet, enkä ole kohdannut mitään kovia olosuhteita, jotta voisin kuvailla että minulla olisi korkea selviytymisvietti.