Onko bi-seksuaali/homo miesten suru äidin menetyksestä yhtä suurta ja samanlaista? Kestää vuosikausia päästä kuolemasta yli?

Varmaan riippuu aika paljon äitisuhteesta ihan niin kuin heteroillakin. 

Vaikea sanoa, kun en ole samaa elämää elänyt heterona. Molempien vanhempien kuolema satutti aikoinaan.

Mutta kyllä läheisten ihmisten kuolema aina satuttaa, on kyseessä sitten vanhemmat, veljet, siskot tai rakastettu elämänkumppani. Sukupuolisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta, en tiedä, miksi siitä surustakin pitäisi taas erikseen tehdä joku erikoinen asia, joka erottaisi ihmisiä.

Oma kokemukseni on, etten edes hae mitään "yli pääsemistä." Se olisi tunteiden kuolettamista. Jos vielä vuosia myöhemmin joskus surettaa, niin annan kyynelten tulla. On kuitenkin kyse minulle tärkeistä ihmisistä, kirjaimellisesti kahdesta sellaisesta, ilman keitä minuakaan ei olisi olemassa, niin miksi heidät pitäisi jotenkin henkisesti itseltään mitätöidä, "ettei se nyt niin iso juttu ollut."

-winner-

Tietenkin riippuu ihan siitä, millainen suhde oli äitiin ja kuinka herkkä on näin yleensä ihmisenä.

Ei se, onko hetero tai homo vaikuta millään tavalla ihmisen tapaan surra. Jotkut ottavat läheisen menetyksen raskaammin kuin toiset, eikä sillä ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.

On myöskin tyhmää yleistää, että heteroiden pitää olla jotenkin tosi miehekkäitä eikä saa olla herkkä tai surra paljon, ilman että luokitellaan homoksi. Ja sama toisin päin, että ei voi olla homo jos ei sure paljoa.

Ahaa, homofobinen oletus että homot ovat geneeristä massaa, joilla joka ikisellä samanlainen äitisuhde!

Niin onhan perheessä olemassa myös isä. Yleensä. 

Siis mitä ihmettä?