Hoitoalalta pois lähteneet

Itse olin alalla 10 vuotta. Ensin vanhuspuolella, sitten opiskelin hammashoitajaksi, mutta sain vain pätkätöitä ja töitä vuokrafirmasta. Vähän aikaa työskentelin yksityisellä lääkäriasemalla ja nyt alkoi vain tuntua, että ei vain lähde enää. Nyt teen töitä vakassa (ongelmia myös tuolla on, mutta oma työyhteisöni tällä hetkellä loistava ja moni asia toimii paremmin kuin yhdessä toisessa paikassa). Tradenomiksi olen opiskellut työn ohessa, joten toivon joskus saavani ulospääsyn tästä oravanpyörästä. 

No eniten ärsytti kun ruokatauko oli omaa aikaa ja siltikään ei ollut itsestäänselvyys, että sen pystyi pitämään. Sitten kun ruokatauko kuului, niin ei sitäkään aina pystynyt pitämään. 

Se oli viimeinen pisara, kun seuraavaan vuoroon ei tullut ketään ja esimies vain levitteli käsiä, koska hänellä ei ole työaika. Ei minkäänlaista ymmärrystä sille, että lapset eivät voi olla iltaan asti päiväkodissa. 

Henkilökuntaa ei edes yritetty palkata lisää, koska olisi tullut liian kalliiksi. Olen nykyään kaupassa töissä ja helpotus on suuri, kun voin lähteä tasan silloin, kun vuoro loppuu. Esimies hoitaa sijaisjärjestelyt. Kaiken muun p*skan hoitoalalla olisin vielä kestänyt, mutta tämä pomojen vastuunpakoilu oli ratkaiseva tekijä.

Arvostuksen puute 

itse olen paljon miettinyt viimeaikoina että hakisin hoitoalalle töihin. oon ollut jo kymmenen vuotta työtön joten minua huvittaisi tehä ihan mitä vaan työtä.

saa nähdä kuinka paha paikka tuo sitten oikeasti on

Vierailija kirjoitti:

itse olen paljon miettinyt viimeaikoina että hakisin hoitoalalle töihin. oon ollut jo kymmenen vuotta työtön joten minua huvittaisi tehä ihan mitä vaan työtä.

saa nähdä kuinka paha paikka tuo sitten oikeasti on

Hakeudu ihmeessä. Jos et toivo kummoista palkkaa, taukoja työssäsi... Jos haluat olla juhlapyhiä töissä ja venyä ja tehdä vajaalla ja säästää kaikesta niin sopii just sulle. :) 

Vierailija kirjoitti:

itse olen paljon miettinyt viimeaikoina että hakisin hoitoalalle töihin. oon ollut jo kymmenen vuotta työtön joten minua huvittaisi tehä ihan mitä vaan työtä.

saa nähdä kuinka paha paikka tuo sitten oikeasti on

Riippuu ihan paikasta, millaista on. Työvoimasta on pulaa kaikkialla. Töitä on aina liikaa, sairaslomille ei aina löydy sijaista. Joten puutoksia on, jo valmiiksi listassa ja yllättäen tulee uusia. Tai sitten keikalle tulee opiskelija auttamaan, heikommalla kielitaidolla ja ilman lääkelupia. Välillä vain yksi pakollinen harjoittelu käytynä, se siitä osaamisesta. Saa perehdyttää ja katsoa perään, tarkistaa. Muuten kertoo sitten raportilla vuoron lopussa, että puolet työtehtävistä jäi tekemättä. Vaikka on kysytty tarviiko apua ja miten sujuu. "Hyvin sain hoidettua" -vaikka ei juuri mitään tehtynä. On paljon hyviä sijaisiakin, ei voi yleistää.

Vanhuspuoli on pyörinyt jo toistakymmentä vuotta henkilökunnan joustamisen varassa, tuplavuoroa eli 14 tunnin työpäivää tarjolla jatkuvasti. Tai vapaapäiville töitäkin tarjolla.  Omat kirjalliset työt rästissä. Päivystykset ja sairaaloiden vuodeosastot... täynnä ja ylipaikoilla. Kotihoito ja päiväkodit, ei hyvä tilanne heilläkään.

Mutta, jos pidät hoitoalasta ja löydät hyvän paikan. Niin mikäs siinä. Lähinnä se, että kiire ja stressi ei aiheuta sinulle liikaa ärtymystä ja väsymystä. Suostu ylitöihin vain jos oikeasti haluat tehdä niitä. Unohda vapaina työasiat. Opit kaaoksen hallintaa ja stressin sietokyky nousee kummasti. Yrität miettiä jatkuvasti mikä on oikeasti tärkeintä hoitaa nyt, kun kaikki asiakkaat ovat autettavia. Älä soimaa itseäsi liikaa kun pieleen meni arvio. Hyvässä työpaikassa tapahtuu paljon yhteistyötä. Eikä seläntakana puhuta toisista. Yhteishenki kasvaa ja saatat jopa viihtyä.

Tervetuloa alalle!   

Pakkorokotukset piikeillä jotka eivät toimi ja jotka ovat vaarallisia.

Vierailija kirjoitti:

itse olen paljon miettinyt viimeaikoina että hakisin hoitoalalle töihin. oon ollut jo kymmenen vuotta työtön joten minua huvittaisi tehä ihan mitä vaan työtä.

saa nähdä kuinka paha paikka tuo sitten oikeasti on

Aika pitkälle asennekysymys, mutta totta on se, että on paitsi huonoja, niin  sekä hyviä että parempia työyhteisöjä. Luulisi kuitenkin, että näinä aikoina on opittu jo toivottamaan uusi tulija tervetulleiksi. Tule vaan joukkoon, hyvä ajatus. Älä kuuntele änkyröitä, niitä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Pakkorokotukset piikeillä jotka eivät toimi ja jotka ovat vaarallisia.

Suomessa ei ole pakkorokotettu ketään.

Kymmenen vuotta olin bioanalyytikkona, urani palkkahuipussa 2850€/kk kaikkine lisineen päivätyöstä. Ärsytti se työpaikan jatkuva nuukuus ja päätöksenteon hitaus. Tyyliin kopiopaperi tilaamiseen meni viikko ja sitten itku siitä kun sitä kuluu kuulema liikaa, tulee kalliiksi. Kahvihuoneestakin otettiin maito pois, tuokaa omat. Näin toimii pienen pieni organisaatio nimeltä HUS.

Vaihdoin raksalle, jossa tienaan 3300€/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse olen paljon miettinyt viimeaikoina että hakisin hoitoalalle töihin. oon ollut jo kymmenen vuotta työtön joten minua huvittaisi tehä ihan mitä vaan työtä.

saa nähdä kuinka paha paikka tuo sitten oikeasti on

Riippuu ihan paikasta, millaista on. Työvoimasta on pulaa kaikkialla. Töitä on aina liikaa, sairaslomille ei aina löydy sijaista. Joten puutoksia on, jo valmiiksi listassa ja yllättäen tulee uusia. Tai sitten keikalle tulee opiskelija auttamaan, heikommalla kielitaidolla ja ilman lääkelupia. Välillä vain yksi pakollinen harjoittelu käytynä, se siitä osaamisesta. Saa perehdyttää ja katsoa perään, tarkistaa. Muuten kertoo sitten raportilla vuoron lopussa, että puolet työtehtävistä jäi tekemättä. Vaikka on kysytty tarviiko apua ja miten sujuu. "Hyvin sain hoidettua" -vaikka ei juuri mitään tehtynä. On paljon hyviä sijaisiakin, ei voi yleistää.

Niin ja sekin seikka lisäyksenä, että ne potilaat, asiakkaat, asukkaat, lapset. Eniten tämä tilanne juuri heitä koskettaa. Hoitaja on vain töissä, mutta hoidettavat... heillä ei ole vaihtoehtoja. Hoidon, palvelun laatu on mitä on. Vaikka parhaasi yrität ja teet, ett  aina voi hoitaa työtäsi niin hyvin haluaisit. Ja siitä väkisin kärsii joku syytön sairas ihminen, vanhus tai pieni lapsi. Lähinnä kun työvuorosta puuttuu henkilökuntaa, etkä voi kloonata itseäsi. Joten pitää vain oppia hyväksymään tilanne. Se on ehkä vaikeinta. Moni irtisanoutuu tästä syystä. 

No tämä syksy oli mulle viimeinen niitti. Aloitin uudessa työssä. Perehdytys oli surkeaa. Pomo lupasi, että perehdyn yksikkö kerrallaan, kunnes hänellä oli koira haudattuna. Hälytti mut apuun ilman perehdytystä uuteen yksikköön. En onnistunut työssäni huonon perehdytyksen takia ja pomo kirkkain silmin puhui mulle täyttä p...aa... Siis niin kamala tyyppi etten voi sanoiksi pukea. Eräs toinen perehtymässä oleva oli saatu houkuteltua töihin ja sanottu, että hän on jonkun kanssa kunnes totuus valkeni, että hän onkin yksin vuorossa. Pomoon ei voinut luottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta olin bioanalyytikkona, urani palkkahuipussa 2850€/kk kaikkine lisineen päivätyöstä. Ärsytti se työpaikan jatkuva nuukuus ja päätöksenteon hitaus. Tyyliin kopiopaperi tilaamiseen meni viikko ja sitten itku siitä kun sitä kuluu kuulema liikaa, tulee kalliiksi. Kahvihuoneestakin otettiin maito pois, tuokaa omat. Näin toimii pienen pieni organisaatio nimeltä HUS.

Vaihdoin raksalle, jossa tienaan 3300€/kk.

Miksi kahvihuoneessa pitäisi olla työpaikan kahvit ja maidot? Kyllä mekin koulutuspuolella ostetaan ihan itse kahvipaketit ja maidot töihin, ei niitä kauounki meille osta. 

Mikä siinä on, että ne miehet, jotkamon hoitoalalla ei valita huonosta palkasta ja työoloista ja ole saikulla koko ajan?

Olisiko asennekysymys?

Yleensä töissä kahvin juojat ostaa kahvit. Itse olen ollut hoitotyössä julkisella ja yksityisellä. Aina on kahviporukkalaiset ja tuotu tietty määrä kahvia töihin.

Itse vaihdoin hoitotyöstä sosiaalipuolelle, kun tuli supistusta ja sopeutusta entiseen työhön. Nyt olen töissä lasten sijaishuollossa. Kevyttä on. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että ne miehet, jotkamon hoitoalalla ei valita huonosta palkasta ja työoloista ja ole saikulla koko ajan?

 

Olisiko asennekysymys?

Miehiä pitäisi saada hoitoalalle lisää. He tekevät työnsä paremmin ja tosiaan eivät ole koko ajan saikulla tai kotona hoitamassa alle 10-vuotiasta lasta. 

Arvostusta jos haluat niin millään alalla sitä et saa. Monilla muillakin työpaikoilla joutuu ostamaan omat kahvit ja kahvimaidot, tauot pidetään työskentelyn lomassa tai et voi pitää niitä kokonaan. Pomoissa on typeriä tolloja ja työkaverit lusmuilevat nettiä selaten. Semmosta se on työelämä muuallakin kuin hoitoalalla.

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta jos haluat niin millään alalla sitä et saa. Monilla muillakin työpaikoilla joutuu ostamaan omat kahvit ja kahvimaidot, tauot pidetään työskentelyn lomassa tai et voi pitää niitä kokonaan. Pomoissa on typeriä tolloja ja työkaverit lusmuilevat nettiä selaten. Semmosta se on työelämä muuallakin kuin hoitoalalla.

Näinhän se menee. (Itse en arvostusta kaipaa. Riittää, että itse arvostan työtäni.)

Menin koulun puolelle. Pidän ihmisten kanssa työskentelystä, mutta se perushoito mikä ei toteutunut ihmistä arvostavasti jäi pois.

no täälläkin on vaikeutensa.