Entäs kun en koe olevani äitipuoli..

Jos teillä muuten on läheiset ja lämpimät välit pojan kanssa.

Tottakai silloin se nimityskin tuntuu oudolta.. Olen yrittänyt ystävällisesti vihjaista tästä asiasta heille, jotka minua äitipuoleksi tituleeraavat. Se vain tuntuu jotenkin kuulostavan heidän korvissaan siltä, etten pidä lapsesta tai halua olla hänelle tärkeä ja luotettava aikuinen elämässänsä (mitä kuitenkin olen).



ap

Pidän niitä vanhanaikaisina nimityksinä. Minusta et ole yhtään outo, jos et tunne olevasi äitipuoli.

sun pitäisi kokea olevasi äitipuoli? en tajua koko aloitusta...

Silti olet tai tulet olemaan niitä. Tuo sana kertoo ihmisten välisestä suhteesta. Se on sinusta riippumatta, ihan sinulta mitään kysymättä olemassa. Ei sinun tarvitse tuntea sitä varten mitään.

En mäkään aina tunne olevani "äiti" tai "psykologi" mutta olen silti. Miltä ihmisestä pitäisi tuntua jotta hän voisi sanoa että olo tuntuu äitipuolelta?

sitten jos lapsen oma äiti on kuollut tai muuten poistunut ympyröistä pysyvästi. Toki tuolla koko sanalla on mielestäni negatiivinen kaiku Tuhkimo -sadun jne ansiosta.



Minulla on isäpuoli, ja kutsun häntä ventovieraille isäpuoleksi koska se on helpointa, aika moni kumminkin tietää ettei kyse voi olla biologisesta isästäni. Muille puhun hänestä ihan etunimellä. Nuorena taisin käyttää vähemmän mairitteleviakin nimiä, mutta meillä ei olekaan ikinä ollut minkäänlaista suhdetta, ainakaan hyvää.



Nyt kun olen itse eronnut ja ex-mieheni on uusissa naimisissa, niin repisin pelihousuni jos joku nimittäisi sitä harakkaa lapseni äitipuoleksi. (Rikkoi liittomme.)



Ei sinun tarvitse yrittää enempää. Teillä vaikuttaa olevan tosi hyvä suhde ja sinä myös oikeasti pidät lapsesta. Se riittää.