Mua ällöttää tämä kauhea rahanmeno lahjoihin,

Ja kun hoitovapaalla ollessa juuri riittää rahat omiin pakollisiin tarpeisiin. Olemme yrittäneet solmia sukulaisten kanssa lahjattomuussopimuksia, mutta suurin osa on lupauksistaan huolimatta kiikuttanut lahjan meille. Mietimme, pitääkö ottaa jopa lainaa, että saadaan kaikille vastalahjaksi jotain pientä, mutta silti kivaa. En kehtaisi konvehtirasioilla muistaa niitä, jotka tuovat kalliita lahjoja. Haluaisin niin ostaa kaikkea hienoa kaikille tutuille, mutta nyt on niin tiukka taloudellinen tilanne, että emme pysty. Taloudellinen tilanne on oma valintamme, koska halusimme hoitaa lasta kotona 3v asti ja siksi olen kotona. Pärjäämme ok, jos ei tarvi ostaa ylimääräistä. Moni ei näytän ymmärtävän, että pitää ostaa ruokaa ja vaippoja, eikä lahjoja, vaikka haluaisimmekin.

Mielelläni ostan lapsille lahjoja, myös aikuisille jotain pientä tai osuvaa muistamista. Mutta en tykkää ajatuksesta, että on "pakko" hankkia jotain, ja ylipäätään tästä joulun kulutushysteriasta. Meillä isovanhemmat eivät esim. koskaan ole sanoneet, että älkää ostako mitään kallista tms. silloin, kun ollaan oltu hyvin tiukilla, ja ostavat itse hirveästi lahjoja. Se luo osaltaan painetta ostaa "hyviä" lahjoja, jotka siis ovat kalliita. Itse pitäisin sopivana aikuistenvälisenä lahjana vaikka ruokakoria, jossa on jotain itsetehtyä ja ehkä vähän muitakin herkkuja. Tärkeintä olisi se ajatus eikä laadukkuus tai määrä.

n. 20 ihmistä, ja rahaa meni kaikkiaan n.200€ ei mielestäni paha! Varsinkin kun miehen lahjojen osuus lahjabudjetista oli n.50€. Halvalla saa kivaa tavaraa, jos ostaa hyvissä ajoin. Ja tärkeintä on se muistaminen, ei se maksoiko lahja 5 vai 50 vai 500€

n. 20 ihmistä, ja rahaa meni kaikkiaan n.200€ ei mielestäni paha! Varsinkin kun miehen lahjojen osuus lahjabudjetista oli n.50€. Halvalla saa kivaa tavaraa, jos ostaa hyvissä ajoin. Ja tärkeintä on se muistaminen, ei se maksoiko lahja 5 vai 50 vai 500€

vaikka voisihan sitä säästääkin, mutta tuntuu jotenkin hölmöltä hassata rahaa ostaakseen ihmisille kaikenmaailman tavaroita.



-ap

Ja kun hoitovapaalla ollessa juuri riittää rahat omiin pakollisiin tarpeisiin. Olemme yrittäneet solmia sukulaisten kanssa lahjattomuussopimuksia, mutta suurin osa on lupauksistaan huolimatta kiikuttanut lahjan meille. Mietimme, pitääkö ottaa jopa lainaa, että saadaan kaikille vastalahjaksi jotain pientä, mutta silti kivaa. En kehtaisi konvehtirasioilla muistaa niitä, jotka tuovat kalliita lahjoja. Haluaisin niin ostaa kaikkea hienoa kaikille tutuille, mutta nyt on niin tiukka taloudellinen tilanne, että emme pysty. Taloudellinen tilanne on oma valintamme, koska halusimme hoitaa lasta kotona 3v asti ja siksi olen kotona. Pärjäämme ok, jos ei tarvi ostaa ylimääräistä. Moni ei näytän ymmärtävän, että pitää ostaa ruokaa ja vaippoja, eikä lahjoja, vaikka haluaisimmekin.

että lahjoja ei osteta ja siitä huolimatta he tekevät niin, on se heidän oma häpeänsä. Ei teillä ole mitään velvoitetta ostaa vastalahjaa sen takia.

heijastimia (kivoja, ei mitään tylsiä) kaulahuivin jonka itse saanut mutta joka ei tyyliäni (käyttämätön ja työn kautta saatu), peltirasioissa(hienoja, ostettu tarjouksista) joihin ostettu karkkia, lyhtyjä (nille jotka niistä pitävät ja jotka heidän "näköisiään", nämä myös alennuksista hankittuja) villasukkia (tiedän että tulevat käyttöön) kirjoja (lapsille, edullisia alesta) koruja, ostettu alennuksista nämäkin ja hienoja (ei kultaa mutta ei rihkamaankaan) ja sitten kauratyynyjä, siis niitä millä voi helpottaa esim. reumasärkyä jne.

esim. saunatyynyjä, laudeliinoja ja tuoksuja saa edullisesti.

Leivonnaisia, käsitöitä kierrätysmateriaaleista (ks. esim. Helsingin kierrätyskeskuksen sivuilta ohjeita) jne. Ei tarvitse olla kovin taitava, jos idea on hyvä.

hinta ei ole ratkaiseva.

Olenkin hankkinut varmaan yhteensä sata lahjaa, eikä rahaa ole mennyt kuitenkaan kamalan paljoa. Monelle menee n. 3€:n lahja mutta arvo lahjalla paljon suurempi loppujen lopuksi. Saaja ilahtuu ja minä toimin ekologisesti eli ostan paljon kierrätyslahjoja, osa ihan uusiakin tavaroita, osa toivottuja ja siksi vanhoja, koska uusia ei enää tehdä.