Iäkkäiden vanhempien asioiden hoitaminen
masentaa. Ihan kirjaimellisesti. Nyt tuntuu hölmöltä se etten arvannut että joudun kokemaan lapsuuden ikävimpiä asioita uudelleen vaikka luulin että ne ovat jo takana päin eikä koskaan enää.
Kommentit (9)
Sitä se on. Pikkulapsiarki ei ollut mitään tähän verrattuna.
Ovat jo niin vanhoja ettei ole ketään eikä heitä voi heitteillekään jättää. Ap
Niin on. Olisi hyvä olla aikuinen. Oman vanhemman kanssa se on haasteellisempaa kuin useimmissa muissa ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on. Pikkulapsiarki ei ollut mitään tähän verrattuna.
Joo. Esim jokainen puhelu on ou gaad mitä nyt. Tänään taas aamu alkoi kuoleman tekemisellä... No kävi ilmi että se oli ollut tavallista isompi kakkahätä...
Kiva kun osallistutte vanhempienne elämään edes joskus .
T. Kotihoitaja
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun osallistutte vanhempienne elämään edes joskus .
T. Kotihoitaja
Sinisilmäisesti ajattelin että nyt auttelen vanhemmat tämän ajan yli. Lopputulos elämänhalun menetys ja psykosomaattisia vaivoja. Voi olla että suurin osa ei viitsi mutta varmasti myös usein vanhemmat ei itsekään ole viattomia tilanteeseen.
Raskasta on ja rajan vetäminen todella vaikeaa, mihin asti jaksaa auttaa. Siis missä jättää auttamatta kun kaikkeen ei vaan pysty, jos jalassa haavoja voiko ne jättää hoitamatta kun on kymmenen muutakin sairausasiaa jotka hoidettava. Koko ajan jotain ongelmaa ratkaistavaksi ja jatkuva paine vie järjen.
Entä jos joku sukulainen on avuksi asioissa, serkku tai kummitäti. Ei ole pakko olla liian lähellä vanhempia fyysisesti, ehkä voi etänäkin osan tehdä. He sanovat paperilla mitä toivovat tai sanallisesti, ei ole sitten epäselvyyksiä. Otetaanko apteekista se vai tämä tuote. Mistä kyyti ja siivous jne. Koska.