Millaista kriisiapu konkreettisesti on? En saa kuoleman tapahtumia oikein päästä pois.

Olen pohtinut hakevani kriisiapua. Kun näkee jotain sellaista mikä on ollut ehkä järkyttänyt. 

En tiedä onko läheisen nopea kuolema, jossa eritteitä ja kaikkea muuta loppuvaiheilla hoidin kotona asianmukaisesti niin tarpeeksi järkyttävää mutta siinä oli monta asiaa ja valtava suru sekä epäusko kaikkeen. Kaikki se oli niin epätodellista.

Pakotan itseni ryhdistäytymään ja pitämään mielikuvat niiltä päiviltä poissa mutta ne tunkeutuvat mieleen. Vielä on kyllä epätodellinen olo, että onko tämä kaikki painajaista vain mitä viime aikoina on ollut. 

Tai sitten tämä kuuluu vain asiaan ja jonain päivänä nuo muistot eivät enää häiritse minua. Eikä ne sillä tavalla nyt häiritse että katuisin paikallaoloani tietenkään. Se itse tilanne kaikessaan oli vain niin lohduton ja samaan aikaan kaunis.