Elämä on näytelmä

Yhdytkö väitteeseen?

Minä ainakin myönnän näytteleväni. Etenkin silloin, kun olen meikannut. Näyttelen kauniimpaa kuin oikeasti olen. Näyttelen etenkin silloin, kun minua v.tuttaa mutta en voi tuoda sitä esille, koska olen töissä/kadulla jossa ihmiset pitäisivät minua seinähulluna. Näyttelen myös silloin, kun minua itkettää mutta en voi itkeä, koska kaikki katsovat, mikä tolla on. Eihän julkisesti itke muut kuin pienet lapset.

Joskus kyllästyttää kaikki tämä teennäisyys. Kun näitä miettii, ajattelee väkisinkin, että ihminen on aika naurettava laji... Olenko kusipää kun ajattelen näin?