Riidaton perinnönjako?

Kaksi perintöä on siskon kanssa jaettu, ei tullut mitään sanomista kummassakaan. Siitä meni mulla vähän hermo, kun toisen pesän tyhjennyksessä ei siskoa näkynyt mailla eikä halmeilla..

Vierailija kirjoitti:

Kaksi perintöä on siskon kanssa jaettu, ei tullut mitään sanomista kummassakaan. Siitä meni mulla vähän hermo, kun toisen pesän tyhjennyksessä ei siskoa näkynyt mailla eikä halmeilla..

Miten käytännössä omaisuuden jaoitte? Kumpikin otti mitä halusi? Vai menikö kaikki myymällä tai lahjoittamalla eteenpäin? Entä asunto? 

Ei riidelty kertaakaan veljeni kanssa, vaikka perintö kohtalaisen reilu, puhutaan yli kahdesta miljoonasta eurosta. Sovittiin etukäteen, että puolisot eivät liity tähän ja aina kuunnellaan toisiamme kuten muissakin asioissa. Väleissä edelleen. Paperille kaikki ja ammattilainen auttoi, vaikka sovussa oltiinkin. Kyseessä oli kiinteistöjä, osakkeita ja metsää sekä arvokoruja ja harvinaisia aseita eli arvot ei ihan helpoo määritellä.

Äidin perintö on jaettu ainoan sisaren kanssa sulassa sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Ei riidelty kertaakaan veljeni kanssa, vaikka perintö kohtalaisen reilu, puhutaan yli kahdesta miljoonasta eurosta. Sovittiin etukäteen, että puolisot eivät liity tähän ja aina kuunnellaan toisiamme kuten muissakin asioissa. Väleissä edelleen. Paperille kaikki ja ammattilainen auttoi, vaikka sovussa oltiinkin. Kyseessä oli kiinteistöjä, osakkeita ja metsää sekä arvokoruja ja harvinaisia aseita eli arvot ei ihan helpoo määritellä.

Onneksi olkoon! Kaksi tasapainoista ihmistä onnistuu tekemään yhteistyötä vaikeassakin tilanteessa. Meillä toinen osapuoli haastaa tosiaan riitaa nyt jo vaikka omainen pärjää kotona vielä erittäin hyvin. Hän on hyvin hyvin kateellinen ja despootti omankin perheensä mielestä. Ihan yhteislahjankin ostaminen on työn ja tuskan takana ellei toimita aina kuten HÄN haluaa. Kenenkään muun mielipiteellä ei ole väliä, ei edes lahjan saajan mielipiteellä. Pääasia että kaikki tekee kuten hän haluaa. Voi vain kuvitella minkälaista perinnönjako tulee olemaan. Voi kun voisi kieltäytyä kokonaan.

Meillä ei ollut mitään riitaa siskoni ja äitini kanssa isän kuoleman jälkeen. Testamenttia ei ollut, mutta hyvin pääsimme sopuun siitä mitä kukakin saa. Kuolinpesän arvo oli noin 700 000 euroa.

Kertokaa käytännön neuvoja miten kannattaa toimia. Miten omaisuus jaetaan helpoiten? Miten talon myynti helpoimmin?

On kiva kuulla että riidatta olette saaneet selvitettyä mutta ohjeita ja neuvoja, kiitos!

Isoisän perinnönjaossa ei ollut mitään kinaa. Toki omaisuuttakaan ei juuri ollut. Talon lunastuksesta sopiminen oli helppoa, kun yksi oli kiinnostunut ja kaikille oli helpotus päästä talosta eroon.

Syvä, henkilökohtainen periaate sen suhteen, että ei välitä rahan ja tavaran saamisesta perimällä on tärkeä lähtökohta. Eli suhtaudun siten, että mikään ehkä perittävä ei kuulu minulle. Elämä jatkuu ilman perintöjä. Voi elää vaatimattomasti tai kerätä työnteolla rahaa. Perinnönjakoon ei kannata ladata mitään odotuksia. Pääasia on pitää kiinni omasta rauhastaan ja arvokkuuudestaan - ehkä samalla siten  kunnioittaa edesmennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Syvä, henkilökohtainen periaate sen suhteen, että ei välitä rahan ja tavaran saamisesta perimällä on tärkeä lähtökohta. Eli suhtaudun siten, että mikään ehkä perittävä ei kuulu minulle. Elämä jatkuu ilman perintöjä. Voi elää vaatimattomasti tai kerätä työnteolla rahaa. Perinnönjakoon ei kannata ladata mitään odotuksia. Pääasia on pitää kiinni omasta rauhastaan ja arvokkuuudestaan - ehkä samalla siten  kunnioittaa edesmennyttä.

Tämä on jalo periaate. Osalla tavaroita voi olla kuitenkin valtava tunnearvo. Jos toinen on sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kaikki kuuluu hänelle niin epäsopua on jaloimmillakin luvassa.

Vastapuolen kuunteleminen ja kunnioitus tulee olla molemminpuolista. Tärkeää on tunne, että tullut kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Syvä, henkilökohtainen periaate sen suhteen, että ei välitä rahan ja tavaran saamisesta perimällä on tärkeä lähtökohta. Eli suhtaudun siten, että mikään ehkä perittävä ei kuulu minulle. Elämä jatkuu ilman perintöjä. Voi elää vaatimattomasti tai kerätä työnteolla rahaa. Perinnönjakoon ei kannata ladata mitään odotuksia. Pääasia on pitää kiinni omasta rauhastaan ja arvokkuuudestaan - ehkä samalla siten  kunnioittaa edesmennyttä.

Sama periaate täällä, mutta tilanne ei ole niin yksinkertainen: ieltäydyin isäni perinnöstä, ja äitini ja siskoni suuttuivat. Sisko sai osuuteni mutta joutui myös maksamaan enemmän perintöveroa.

Riidaton oli. En sanonut mitään, kun minä yksin hoisin kaiken paperitöistä asunnon tyhjentämiseen ja siivoukseen.  Veli on etäinen enkä sille mitään voi. Koskaan ei ole riidelty. Veli vain halua olla tekemisissä. 

Ei tullut riitaa kun äitini kuoli koska minä perin kaiken. Perin myös isäni joten ei tule mitään riitaa.

Siskon kanssa ainoat perilliset jakamassa isänperintöä. Ei leskeä  jäämässä vuosiksi asumaan asuntoon, vaan avopuoliso, joka halusi ostaa asunnon itselleen irtaimistoineen. Käytännössä halusimme irtaimistosta vain vanhat valokuvat suvusta/ajalta kun isä oli vielä yhdessä äitimme kanssa, jotka minä otin ja skannasin siskolle ja pojalleni. Sisko ei voinut tupakoitsijan asunnosta ottaa mitään  omaan kotiinsa. Kaikki vähäinen omaisuus oli rahana tai helposti realisoitavissa rahaksi. Ja selvä raha oli helppo jakaa kahtia. 

Ottakaa pesänselvittäjä, joku perintöoikeuden tunteva juristi. Maksaa jonkun verran, mutta osaa laittaa hommat pykälälleen ja se siitä sitten.

.Onko "toinen perivä osapuoli" sisaruksesi? silloinhan jako menee ihan 1/2 -jakolaskuna.

Ei mitään ongelmaa. Sulassa sovussa veljeni kanssa, molemmilla oli joitain esineitä toiveissa saada, eivätkä ne olleet samoja esineitä. Asunto, mökki ja rahastot myyntiin, sitten kaikki rahat puoliksi. Pesän arvo n. 700 000 euroa.

Isä kuoli aika yllättäen vähän päälle kuuskymppisenä, painoi hommia vielä ihan täysillä. Eipä meillä isän perinnöstä mitään riitaa ollut. Meitä oli kolme perijää ja isällä testamentti. Eli äidille jäi asunto ja  rahaa, lisäksi oma eläkkeensä ja leskeneläke. Loput isä halusi tehdä seuraavasti: "firma myyntiin ja rahat jaetaan, asunnot piti arvioittaa välittäjällä. Mökki myyntiin. Auto äidille, vene myyntiin. Palstojen ja asuntojen suhteen tehkää miten parhaaksi näette."

Asunnot oli vaikein paikka, koska niitä eri kokoisia ja erilaisia kämppiä oli Turussa, Tampereella, pitkin pääkaupunkiseutua ja Lahdessa. Isä ei ollut perustanut niistä omaa yhtiötä. Niistä tehtiin luettelo, ja kierrettiin sitten katsomassa että millaisia ne oli. Myynti otti aikansa. Sisko ilmoitti heti, että ei rupea niitä isännöimään, että myy osuutensa pois. Meillä oli juristi apuna. Hankalinta oli sitten päättää, että mikä kämppä kullekin. Kyllä siitä sitten ratkaisuun päästiin, minä ja veli haluttiin pitää asuntoja ja sisko ei. Sisko sai sitten metsäpalstat ja yhden rantatontin. Minä ja veli perustettiin uusi yhtiö... 

Meillä on onneksi kaikilla semmoinen kompromisseihin pyrkivä luonteenlaatu, tärkeämpää on pitää hyvät välit kuin että väännettäisiin jostain tonnista. Vanhemmat on aina kohdelleet tasapuolisesti. 

Ja faija aloitti ihan nollasta aikoinaan.....

Ehdottomasti lakimies laatimaan perunkirjoitus ja perinnönjako vaikka teillä ei olisi riitoja. Sopikaa lakimiehen kanssa myös mahdollisuus kysyä neuvoa. Sopikaa keskenänne työnjako. Yksi pesän henkilö hoitamaan kaikki perunkirjoitukseen ja verottajaan liittyvät asiat. Yksi henkilö hoitamaan pesän laskujen maksut. Yksi henkilö myymään irtaimistoa, osakkeita, autoja, taidetta, koruja, ym ja vastaamaan varastoinneista ja muutoista.

Perintönä tulevien jakamattomien pesien selvittely on hyvin haastavaa ja aikaa vievää. Lakimies auttaa.

Arvo omaisuuden, osakkeiden, kiinteistöjen, ym. omaisuuserien arviointi ulkopuolisella.

Perunkirjoitus tulee nopeasti. Olkaa heti liikkeellä. Perunkirjoitus on osa surutyötä ja vainajan muisto konkretisoituu siinä.

Irtaimiston osalta on hyvä että keskustelette jo aikaisemmin teille tärkeistä esineistä ja sovitte niiden jakamisesta. Sama koskee arvokkaampaa omaisuutta. Myös testamentista voi kysellä etukäteen. Vanhemmalla polvella nämä asiat on usein jo valmiiksi mietittynä.

Perunkirjoituksen ja perinnönjaon jälkeen tulee paljon vertoukseen liittyviä korjauksia, hyvityksiä, myyntitappioita ym. omaisuuden myynnistä. Verottajakin on helposti pulassa niiden kanssa ja voitte saada erilaisia ohjeita. 

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa pesänselvittäjä, joku perintöoikeuden tunteva juristi. Maksaa jonkun verran, mutta osaa laittaa hommat pykälälleen ja se siitä sitten.

.Onko "toinen perivä osapuoli" sisaruksesi? silloinhan jako menee ihan 1/2 -jakolaskuna.

On sisarukseni. Pesänselvittäjä täytyy ehdottomasti ottaa, toivottavasti sisarus siihen suostuu. Onko pankin kautta mahdollista saada pätevä juristi? Jako mennee tasan ellei vanhempi ole tehnyt testamenttia. Kaipa se selviää perunkirjoituksessa. Toinen vanhemmistamme kuoli vuosia sitten ja perunkirjoitus järjestettiin niin että minä en töiltäni sinne päässyt ollenkaan. Pankin kautta otettu henkilö ei mitenkään yrittänyt sopia ajankohtaa niin että olisi minulle mahdollista päästä paikalle. Menikö tämä sitten lain mukaan ollenkaan? Sisarukseni tulee taatusti tekemään saman uudelleen jos on mahdollista. Talo jäi elossa olevalle vanhemmalle, tietysti ja oikeutetusti. Sisarukseeni en voi luottaa missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Syvä, henkilökohtainen periaate sen suhteen, että ei välitä rahan ja tavaran saamisesta perimällä on tärkeä lähtökohta. Eli suhtaudun siten, että mikään ehkä perittävä ei kuulu minulle. Elämä jatkuu ilman perintöjä. Voi elää vaatimattomasti tai kerätä työnteolla rahaa. Perinnönjakoon ei kannata ladata mitään odotuksia. Pääasia on pitää kiinni omasta rauhastaan ja arvokkuuudestaan - ehkä samalla siten  kunnioittaa edesmennyttä.

Olen samaa mieltä enkä odota saavani käytännössä mitään. Itse asiassa en haluakaan mitään, sillä talo ja tavarat ovat homeenhajuisia. Ihanteellisin tilanne olisi jos sisarukseni perisi ihan kaiken. Onko tämä mahdollista eli voinko alkaa puhumaan vanhemmalleni että tekisi testamentin jolla siskoni saa kaiken? Itse asiassa uskon että he tähän pyrkivätkin haastamalla riitaa nyt jo perinnöstä. Sisarukseni jo puhuukin siten kuin hän olisi ainoa perijä. Tuleeko minulle siinä tapauksessa perintöveroa maksettavaksi?