Läheiset 'pettivät'. Neuvoja?

Taustaksi sen verran että olen kolmen alle kouluikäisen lapsen työssäkäyvä äiti. Olen ollut naimisissa viimeiset 14 vuotta ja luulin liiton olleen onnellinen. Synnytettyäni kuopuksemme elämässäni alkoi yhtäkkinen alamäki (olin pohjustanut romahdusta vuosikaudet tietämättäni). 

Koin uupumuksen nuorimmaisen vauva-aikana ja yritin selittää asiaa yhdelle ystävälleni. Tämä kuitenkin suuttui, koska en pystynyt auttamaan häntä enää kuten aiemmin (konkreettista apua en pystynyt enää antamaan). Ystävä jätti.

Läheiselle sukulaiselleni olin uskoutunut parista bisnesideasta (typerää mutta luotin häneen). Hän päätyi käyttämään ideat itse ja ghostasi minut. Ghostaaminen satutti koska ymmärsin että ideat ovat vapaata riistaa enkä olisi pystynyt niitä itse uupumuksen vuoksi edes toteuttamaan. En ollutkaan hänelle mitenkään merkityksellinen ihminen. 

Aviopuolisoni ihastui työkaveriinsa. Eniten satutti se, että syyksi (viehättävyyden ja mukavuuden lisäksi) hän totesi että en ole yhtä motivoitunut kuin työkaverinsa (työkaveri ihan perustyöntekijä ilman etenemismahdollisuuksia) ja haukkui minut puudeliksi koska yritän miellyttää kaikkia. 

Itsetuntoni on murskattu. Minulla on kuitenkin mieluisa työ, rakkaat lapset ja onneksi myös muutama hyvä ystävä joka ei ole jättänyt. Puoliso haluaa pysyä naimisissa (talous, lapset) mutta voin huonosti. Arjen pyörittäminen eron myötä pelottaa vaikka voisin varmasti jossakin vaiheessa paremmin henkisesti. 

Tsempatkaa puudelia. Onko muita kohtalotovereita? Tai potkikaa persauksille. Tässä iässä en taida kuitenkaan enää oppia kyynärpäätaktiikkaa.