Miksi tykkään haaveilla kaikesta mieluummin kuin toteuttaa niitä?

Mikä sen tekee että mieluummin elää päänsä sisällä odottaen että tulevaisuudessa tulee olemaan jotain, vaikka ei itse tee mitään sen eteen, että haave toteutuisi?

Tuntuu jotenkin että olen tosi skeptinen enkä usko siihen, että kun ihminen haaveilee paremmasta, niin sen toteutuessa lopulta olisi edes onnellinen. Ihan kuin eläisin pääni sisällä ne asiat, mitkä muut toteuttavat ja ajattelen, että joko kaikki menee aivan päin p.ersettä tai ei vain teekään sen onnellisemmaksi vaan mahdollisesti jopa onnettomammaksi kuin mitä alunperin olikaan.