Miksi jostain pitää mainita kun on hiljainen

Olen suorastaan traumatisoitunut sanasta "rauhallinen"... Sitä olen kuullut itsestäni koko elämäni ja sitä on käytetty sekä kehuakseen että haukkuakseen :D

Samaa olen ihmetellyt lapsuudesta asti. Harvoin kuulee moitittavan sitä, jos joku on koko ajan äänessä, vaikka se minusta kertoo itsekeskeisyydestä ja yleensä myös siitä, ettei malta kuunnella ja ottaa huomioon muita.

Sitä minäkin olen monesti miettinyt. Sain jo lapsuudessa kuulla kuinka olen hiljainen ja ujo. Tietenkin negatiivisessa mielessä. En ole vieläkään mikään kaikkein äänekkäin vaan olen luonteeltani rauhallinen. Keskustelutaitoinen olen kyllä , mutta olen ennemminkin tarkkailija isommassa vieraammassa porukassa. Tykkään jutella jonkun kanssa ennemmin kahden, kuin isossa porukassa olla äänessä. En vain ehkä osaa ottaa sitä sellaista roolia päälle, kun aina on niitä jotka kovaan ääneen tuovat itseänsä ja mielipiteitänsä esille. Rasittavimpia ovat ne, ketkä vain puhuvat ja puhuvat eivätkä edes tajua, ettei ketään kiinnosta.

Juu, tuo on niin raivostuttavaa. Itse olen sellainen, että puhun jos on oikeasti asiaa. Inhoan myös small talkia. Osaan kyllä avata suuni, jos tilanne sitä vaatii, mutta en ymmärrä älämölön pitämistä turhanpäiväisyyksistä. 

En ole omasta mielestäni hiljainen. Sen takia se kuulostaa oudolta ja vähän alentuneelta.

Joillain ulospäinsuuntautuneilla ihmisillä on kai tarve nostaa itseään lyttäämällä (=kutsumalla hiljaisiksi, hissukoiksi) toisia. Jokin toisen hiljaisuudessa kai ottaa koville. Olen kuullut tällaisenkin lauseen puheliaan suusta: "Yksi koulukaveri jäi hyvin mieleen, oli sellainen rempseä ihminen, ihan niin kuin minäkin!" Itsestä tuntuisi oudolta ihailla ihmisiä jotka ovat "juuri niin kuin minä". Tylsää olis jos kaikki olisimme toistemme kopioita. Puhutaan ja kuunnellaan kykyjemme mukaan.

Ja vielä kun puheliaisuus ei ole aina kiva ominaisuus.

Puhutaan kovaan ääneen päälle, kun joku muu yrittää sanoa jotain. Ei oteta toisen mielipidettä huomioon tai tullaan aggressiivisiksi jos mielipide on eri kuin oma.

Kyllä niistä räpätädeistä ja muista hölösuista sanotaan myös. Et vain huomaa sitä kaiken pulinan seasta.

Jep, itsekin saanut kuulla siitä ja vielä haukuttu niin epäkohteliaaksi kuin epäluotettavaksi ja kummalliseksi koska en jatkuvasti tahdo olla äänessä vaan seuraan vain toisten keskustelua. 

Alkoi muut ihmiset turhauttamaan minua sen verran että välttelin koska eivät minun hiljaisuuttani suvainneet.

Nykyisin kun suupaltit huomauttelevat vastaan vaan "Ei minulla ole mitään sanottavaa", vaikka tekisi mieli kertoa heille että se heidän jatkuva kaakatus on rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Joillain ulospäinsuuntautuneilla ihmisillä on kai tarve nostaa itseään lyttäämällä (=kutsumalla hiljaisiksi, hissukoiksi) toisia. Jokin toisen hiljaisuudessa kai ottaa koville. Olen kuullut tällaisenkin lauseen puheliaan suusta: "Yksi koulukaveri jäi hyvin mieleen, oli sellainen rempseä ihminen, ihan niin kuin minäkin!" Itsestä tuntuisi oudolta ihailla ihmisiä jotka ovat "juuri niin kuin minä". Tylsää olis jos kaikki olisimme toistemme kopioita. Puhutaan ja kuunnellaan kykyjemme mukaan.

Niinpä. Onneksi olen tavannut myös fiksuja, empaattisia ja suvaitsevaisia ulospäinsuuntautuneita.

Ihan samalla tavallahan sitä sanotaan, että joku on kova puhumaan. Itsekin sanon, tai saatan sanoa, että et se sinäkään ole sieltä hiljaisimmasta päästä. Enkä tarkoita loukata enkä myöskään loukkaannu, jos minulle sanotaan, että olen rauhallinen ja hiljainen. Tottahan se on. Mutta joo, tunnistan myös tuon että joku sanoo sen vähän ilkeästi, ainakin nuorempana koin sen joskus niin.

Joillekin jatkuva suunsoitto on "keskustelua", "viestintää", "vuorovaikutusta" ja "paikkansa ottamista". Sehän on huomion kerjäämistä, esittämistä ja esiintymistä, ikäänkuin oltaisiin teatterissa, joissa näillä on aina se pääosa. Kaikki muu on kuin ulkoavaruudesta eikä kiinnosta. Vain siis jatkuvaa typerää suunsoittoa. Jotkut keskittyvät pikkuasioihin, kun eivät suuremmista mitään ymmärrä ja sitä sitten muiden pitäisi kuunnella ja olla haltioissaan ja osallistua moiseen tyhjänjauhantaan ja juoruiluun.

Jos joutuu usein tällaiseen porukkaan, kannattaa varautua jo ennakkoon ja valita mieleisiään puheenaiheita ja ryhtyä jo heti alkuun puheenjohtajaksi, että saisi edes kerran suunvuoron. Mieti jopa lauseita ja sanontoja, joita käytät sitten, kun se kaakatus taas alkaa ja keskeytä, niinhän hekin tekevät, ei ole tarvetta kuunnella muita. Ja palaa yhä uudelleen mieleisiisi aiheisiin: "Ajattelin, että nyt siirrytään puhumaan ..." Äänikin saa olla jämäkkä ja kuuluva, ettei se huku melun ja melskeen alle. 

Tilanteet voi aina muuttaa, kun valmistautuu hyvin. Voithan vaikka kirjoittaa itsellesi muistiin sanontoja ja lauseita, ne eivät usein tule mieleen juuri sillä hetkellä vaan vasta jälkeenpäin, varaudu siis siihen. Aina on tietysti mahdollista, että nousee rähäkkä, suulaat ovat kovia huutamaan, entäs sitten. Varaudut sitten siihenkin, kavereidesi kanssa tietysti. Jo on aikakin muuttaa tilannetta ja tunnelmaa. Edes vähän älykkäämmäksi.

Maailmaa ovat hallinneet vuosia suunsoittajat, tyhjänpuhujat ja inttäjät omassa erinomaisuudessaan, mutta paljon enemmän annettavaa ja osaamista on tasapainoisemmilla ja rauhallisemmilla.