Haluaisitko tietää jos aikuisella lapsellasi olisi ongelmia?

Haluaisin, todellakin.

Tottakai! Kuuntelisin ja lohduttaisin. Lapseni ovat aina minulle lapsia, eikä heidän tarvitse esittää pärjäävää minun kanssani. Auttaisin ksikin keinoin, jos lapseni haluaa, tai sitten vaan kuuntelisin ja halaisin. 

Kyllä. Me olemme täällä toisiamme varten.

Kyllä, tietenkin. Lapseni ovat aina lapsiani, aikuisenakin. Elämäni loppuun asti heidän puolellaan ja tukenaan.

Tottakai haluaisi. Tukena me toisillemme täällä olemme. Minä 57v. lohdutan ja tuen 86v äitiäni, joka kaipaa kuollutta isääni ja suree sekaisin mennyttä maailmaa.

Ite en oo koskaan voinu kertoa asioitani vanhemmille. Koko kylä tietää muuten henkilökohtaisimmatkin asiat, niitä paisutellaan, vääristellään ja kauhistellaan. Tuntuu kuin oma lapsi olisi vihollinen, josta puhutaan pahaa.

Oon 40+. Annan neuvon, että kannattaa irrottautua välillä uutisaiheista, vaikka väkisin. Ja ajatella ettei mitään tapahdu täällä, tämä ei ole ne paikat joissa tapahtuu, vaan muualla maailmassa nyt. Ja miettiä pieni varasuunnitelma itselleen. Jos on mies ja pelkää sotaan joutuvansa tai jonnekin ulkomaille rajalle, ehkä maksaa terapeutin tai vanhempi maksaa. Ja miettii itse mitä haluaa ja kestää. Ehkä olisi hyvä miettiä miten voi auttaa muita kriisiaikana vai joutuuko vain itseään jos ei ole resursseja. Mitään ei ole ilmassa nyt, että kannattaisi pelätä, vaikka asioita käsittelee, irrottaa.

Tietenkin. Huonotkin uutiset ovat parempi vaihtoehto kuin epätietoisuus. Usein kuitenkin vaistoaa, jos kaikki ei ole hyvin. Ja tietenkin vasta silloin pystyy auttamaan, jos tietää.

Vierailija kirjoitti:

Oon 40+. Annan neuvon, että kannattaa irrottautua välillä uutisaiheista, vaikka väkisin. Ja ajatella ettei mitään tapahdu täällä, tämä ei ole ne paikat joissa tapahtuu, vaan muualla maailmassa nyt. Ja miettiä pieni varasuunnitelma itselleen. Jos on mies ja pelkää sotaan joutuvansa tai jonnekin ulkomaille rajalle, ehkä maksaa terapeutin tai vanhempi maksaa. Ja miettii itse mitä haluaa ja kestää. Ehkä olisi hyvä miettiä miten voi auttaa muita kriisiaikana vai joutuuko vain itseään jos ei ole resursseja. Mitään ei ole ilmassa nyt, että kannattaisi pelätä, vaikka asioita käsittelee, irrottaa.

onpa naiivia. Hienosti pistät pääsi pensaaseen.

Vanhoissa ihmisissä on usein viisaus, tuovat elämään laajempaa näkökulmaa. Kyllä kannattaa jutella, jos on tervejärkisestä ihmisestä kyse. Ja vanhemmat helposti kyllä joka tapauksessa vaistoavat että lapsella ei kaikki ole hyvin, vaikkeivat nämä siitä kertoisikaan, joten kannattaa kertoa mistä on kyse.

Tottakai. Mitkä uutiset?

Minä olen viisikymppinen, ja tottakai juttelen kolmekymppisen tyttäreni ongelmista aina kun hän haluaa puhua. Mieheni on kuusikymppinen, enkä usko että hänkään on niin vanha etteikö haluaisi lastensa kanssa puhua heidän ongelmistaan, koska lapset ovat tärkeintä hänelle elämässä. Äitini on seitsemänkymppinen, ja vaikka on jo eläkkeellä, ei hänkään nyt mikään ikäloppu kääkkä ole, vaan ihan normaali aikuinen ihminen jolle voi puhua, ei eroa mitenkään siitä minkälainen hän oli kuusikymppisenä.

Kiitos teille. Nämä rajauutiset. Kyllä vanhempani on ihan normaali fiksu ihminen, mietin vain onko väärin rasittaa häntä omalla voinnilla ja huolilla. Hän huolehtii jo omista vanhemmistaan ja minullakin jo omat lapset, minun pitäisi olla se vahvin lenkki.

Vierailija kirjoitti:

Oon 40+. Annan neuvon, että kannattaa irrottautua välillä uutisaiheista, vaikka väkisin. Ja ajatella ettei mitään tapahdu täällä, tämä ei ole ne paikat joissa tapahtuu, vaan muualla maailmassa nyt. Ja miettiä pieni varasuunnitelma itselleen. Jos on mies ja pelkää sotaan joutuvansa tai jonnekin ulkomaille rajalle, ehkä maksaa terapeutin tai vanhempi maksaa. Ja miettii itse mitä haluaa ja kestää. Ehkä olisi hyvä miettiä miten voi auttaa muita kriisiaikana vai joutuuko vain itseään jos ei ole resursseja. Mitään ei ole ilmassa nyt, että kannattaisi pelätä, vaikka asioita käsittelee, irrottaa.

Kuulostat ihan vanhemmaltani :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 40+. Annan neuvon, että kannattaa irrottautua välillä uutisaiheista, vaikka väkisin. Ja ajatella ettei mitään tapahdu täällä, tämä ei ole ne paikat joissa tapahtuu, vaan muualla maailmassa nyt. Ja miettiä pieni varasuunnitelma itselleen. Jos on mies ja pelkää sotaan joutuvansa tai jonnekin ulkomaille rajalle, ehkä maksaa terapeutin tai vanhempi maksaa. Ja miettii itse mitä haluaa ja kestää. Ehkä olisi hyvä miettiä miten voi auttaa muita kriisiaikana vai joutuuko vain itseään jos ei ole resursseja. Mitään ei ole ilmassa nyt, että kannattaisi pelätä, vaikka asioita käsittelee, irrottaa.

 

onpa naiivia. Hienosti pistät pääsi pensaaseen.

Yritin lohduttaa aloittajaa. Haluatko että kaikki ihmiset ovat sekoamispisteessä miettimässä sotia ja negatiivisuutta koko ajan, niin että syntyy melkein mielenhallinnan tila. Onko sulla parempi ohje sitten antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 40+. Annan neuvon, että kannattaa irrottautua välillä uutisaiheista, vaikka väkisin. Ja ajatella ettei mitään tapahdu täällä, tämä ei ole ne paikat joissa tapahtuu, vaan muualla maailmassa nyt. Ja miettiä pieni varasuunnitelma itselleen. Jos on mies ja pelkää sotaan joutuvansa tai jonnekin ulkomaille rajalle, ehkä maksaa terapeutin tai vanhempi maksaa. Ja miettii itse mitä haluaa ja kestää. Ehkä olisi hyvä miettiä miten voi auttaa muita kriisiaikana vai joutuuko vain itseään jos ei ole resursseja. Mitään ei ole ilmassa nyt, että kannattaisi pelätä, vaikka asioita käsittelee, irrottaa.

Kuulostat ihan vanhemmaltani :)

ap

No sori. Se ei ollut tarkoitus. Yritin olla ystävällinen. Mutta uskon että miehissä on niitä jotka pelkäävät joutuvansa sotaan. Ehkä jätän sitten sanomatta ensi kerralla. Jospa joku toinen sanoo jotain oikein, jos minä sanon pelkkää väärää. Itseäni auttaa kun irrottaudun tarpeeksi, ainakin tuntuu että on pakko.