Onko muita jotka ei tykkää lapsista paitsi omasta?

Muista sitten itsekin, että muut aikuiset eivät välttämättä tykkää siitä sinun ihunaisestasi, vaan välittävät pelkästään omista mukeloistaan.

Oma on ihana, pidän myös useista sukulaislapsista ja joistain kavereiden lapsista.:)

Yleisesti en lapsista mitenkään erityisemmin pidä, mut en inhoakaan.

on 4 ihanaa lasta joita rakastan ja niitten kanssa tykkään touhuta,mutta silti en ole lapsirakas en tykkää olla muitten lasten kanssa=)

Miltäs tuntuu?

joiden mielestä vaan se oma kullannuppu on jotain, ja hädin tuskin edes huomaavat muita lapsia, on just sellaista seuraa jota minä välttelen. He ovat siinä itsekeskeisyydessään paitsi rasittavia, myös usein siirtävät sen asenteen omalle lapselleen - mitäpä sitä pilttiä kasvattamaan kovin sosiaaliseksi, kun niitten muiden lasten tunteilla nyt ei ole niin kovin väliä. Sen verran pitää osata edes teeskennellä, että kiinnostuu muistakin lapsista kuin vain omastaan. Se kuuluu perussivistykseen.

säännöllisin väliajoin aloitus tästä samasta aiheesta, joten et ole ainoa, ellet sitten itse aina rustaa näitä aloituksia.



Vastaus kysymykseesi: Itse en ole koskaan ollut kovinkaan lapsirakas, ja itsekin aloin nauttia äitiydestä kun esikoinen täytti vuoden. Eli aikaa meni. Oman lapsen myötä olen alkanut nähdä muidenkin lapsissa joskus söpöyttä, aiemmin en ollenkaan. Ja vieläkään en pidä kovinkaan montaa lasta omani lisäksi erityisen söpönä, vaan lähinnä rasittavana.

Omat kaksi lastaan on hoitanut ja inhoaa muiden lapsia. Tämän lapsi-inhon ovat kokeneet myös minun lapseni, eli äitini lapsenlapset.

Minä en oikein välitä muiden lapsista, paitsi omistani. Pitkään ajattelin, että en todellakaan halua lapsia, mutta niitä on sitten kuitenkin siunaantunut.



En haluaisi olla tällainen mutta en voi itselleni mitään. Ei väkisin voi tykätä.



Ymmärrän myös muita jotka eivät pidä lapsista, joten minua ei haittaa jos muut eivät tykkää omista lapsistani.

joiden mielestä vaan se oma kullannuppu on jotain, ja hädin tuskin edes huomaavat muita lapsia, on just sellaista seuraa jota minä välttelen. He ovat siinä itsekeskeisyydessään paitsi rasittavia, myös usein siirtävät sen asenteen omalle lapselleen - mitäpä sitä pilttiä kasvattamaan kovin sosiaaliseksi, kun niitten muiden lasten tunteilla nyt ei ole niin kovin väliä. Sen verran pitää osata edes teeskennellä, että kiinnostuu muistakin lapsista kuin vain omastaan. Se kuuluu perussivistykseen.

Tämä minuakin häiritsee. Miksi ihmeessä joku ei-lapsista pitävä tulee edes hankkineeksi lapsia? Eikö silloin joudu usein tilanteisiin, joissa on vieraiden lasten kanssa tekemisissä? Mitä sitten, kun lapsen kaveritkin alkavat kyläillä ahkerasti.

Minusta useimmat lapset ovat ihan ok, elleivät juuri sillä hetkellä käyttäydy aivan paholaismaisesti. Niin paljon en välitä, että ottaisin yhtäkään yksilöä luokseni asumaan.

mutta nyt olen alkanut huomata että muutamat lapsen kavereista ovat tosi kivoja pieniä ihmisiä :) Silti suurin osa lapsista on mielestäni tosi äänekkäitä, ärsyttäviä ja rasittavia. silti niitä on pakko sietää, esimerkiksi lähisuvussa. Yritän peitellä että esimerkiksi kummipoikamme on mielestäni yksi ärsyttävimmistä lapsista mitä tiedän.

Mielestäni omassa lapsessani ei ole mitään ihanampaa kuin muissakaan lapsissa. Samanlainen itseään ajatteleva huonosti käyttäytyvä rääväsuu kuin muutkin lapset.



Rakastan lastani, mutta jotenkin naurettavaa ajatella että oma lapseni on jotenkin parempi kuin muut lapset.