Kokemuksia kaveruus- ja ystävyyssuhteista alkoholistin kanssa?
On aika paljon tietoa ja tarinoita siitä, että alkoholisti sairastuttaa perheenjäsenensä, etenkin puolisonsa ja lapsensa, ja joskus myös ystävänsä tai kaverinsa, mutta edellämainitusta on tarinoita ja tutkimuksia paljon vähemmän. Millaisia kokemuksia teillä on kaveruus- ja ystävyyssuhteista alkoholiriippuvaisen ihmisen kanssa? Oletko jatkanut ystävyyttä, harventanut tapaamisia vai laittanut välit ihan kokonaan poikki? Mitkä tilanteet ovat aiheuttaneet ongelmia ja kitkaa? Onko ollut räikeää riitelyä, valehtelua, varastelua, juoruilua, syyttelyä, uhkailua tms. tai onko esim. viinan tai eritteiden haju ollut jo riittävä syy ystävyyden loppumiselle? Onko jollakin ollut jopa hengenlähtö lähellä pahoinpitely- tai rattijuopumusrikoksen sattuessa? Vai onko alkoholistikaverisi ollut ihan mukava, hauska ja ystävällinen tyyppi ilman sen suurempia kommelluksia?
Kommentit (16)
Miksi tähän on tullut vain yksi vastaus? Kiinnostavaa kuulla laajemmin kokemuksia tällaisesta (joita minulla ei ole)
Toimittaja haluaa päästä helpolla?
Olen vähentänyt yhteydenpitoa alkoholistiystäväni kanssa näistä syistä: Loputon itsekkyys, kaikki suunnitelmat tehdään hänen aikataulunsa (juomisensa mukaan)
Yhteiset illanvietot maksetaan aina minun kukkarostani ja illat päättyvät tolkuttoman humalaan ja sammumiseen.
Ystävästä ei oikeastaan kuulu kuin humalassa ollessaan, silloin viestiä tulee ja soittelee pitkiä puheluita joissa toistelee samoja vanhoja juttujaan.
Yrittää lainata rahaa.
Olen väsynyt raitistumisen ja retkahtamisen loputtomaan pyörään.
Luonne on selvästi pikkuhiljaa muuttunut ilkeäksi.... Onhan näitä syitä
Nähdään vain selvinpäin. Tähän olen vetänyt rajani. Känniviesteihin ja puheluihin en vastaa. Kännistä ihmistä voi jaksaa vain toinen känniläinen.
Raskasta. Raskasta on katsoa jonkun hidasta kuolemaa. Mikään apu ei kelpaa. Hän valinnut näin ja se todennäköisesti vie hänet myös hautaan. Viimeksi tänään mietin, että olisinpa joskus tajunnut olla tutustumatta. Mutta silloin hän vaikutti vielä ihmiseltä, jolla on elämä hallinnassa.
En ainakaan itse soittele tai näe ketään jos olen selvinpäin. Kotona neljän seinän sisällä muut ajat, yhden kerran viikossa työpaikalla. Kauppaan menen myös vain jos olen humalassa koska siellä on ihmisiä.
Otti päähän kun valitti yksinäisyyttä, mutta mitkään tapaamiset ei koskaan onnistuneet, oli krapulassa todennäköisesti. Syytti myös, kun ei hoidettu hänen lastaan, että olis saanut vapaa-aikaa, no en kyllä hänen ryyppäämistään varten mitään vapaita ala mahdollistamaan. Eipä ole kuulunut enää mitään.
Mulla on kaksi alkoholistikaveria, miehen sukulaisia molemmat. Toisen kanssa jäädytin välit kun hän varasti juomiani illanistujaisissa (siis vei kotiin juomat joiden olin sanonut olevan kaikkien yhteiseen käyttöön). Toisen kanssa varmaan nyt sama edessä, kun hän oli vahtimassa kissaamme juhannuksen ajan. Oli ryypännyt 3 päivää, kämppä aika siivottomassa kunnossa, kissan vessa siivoamatta ja vesikuppi tyhjä.
Ei auta kuin alkaa pikkuhiljaa tajuta että alkoholistilla viina menee aivan kaiken ohi nyt ja tulevaisuudessa.
Noissa alkkiksissa on paljon ihan fiksuja ja lukeneita tyyppejä. Valitettavasti se päihderiippuvuus tekee ihmisestä monesti epäluotettavan, ja moraalikin rapistuu kun pullo pitää jostain saada.
Oma kokemukseni alkoholistikaverista: Jonkun aikaa meni hyvin, mutta alusta alkaen pistin merkille että hänellä oli usein tapana syytellä muita jos asiat eivät menneet mieleisellä tavalla. Tämä ei kuitenkaan kohdistunut minuun, ennen kuin yksi ilta ihan yhtäkkiä hän soitti minulle kännissä ja haukkui tosi kirjavilla sanankäänteillä ja syytti minua jostain sellaisesta, mitä en edes ollut tehnyt. Olin mukamas varastanut häneltä, vaikka todennäköisesti oli itse hukannut tavaransa tai sitten joku juoppokaveri oli vienyt. Jossain kohtaa sanoin, etten jaksa kuunnella tuollaista ja lopetin puhelun. Hän sitten vielä jatkoi haukkumaviesteillä jonkin aikaa.
Seuraavana päivänä soitti taas ja muina naisina pyysi yhtä palvelusta, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sanoin, että muistatko viime illan puhelusta mitään, että jos ei selitystä tai anteeksipyyntöä tule, niin ei kyllä huvita mitään palveluksiakaan tehdä. Hän suuttui tästä, alkoi huutaa ja löi luurin kiinni.
Sen koommin en ole hänen kanssaan puhunut, estin puhelut ja lakkasin vastaamasta viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Raskasta. Raskasta on katsoa jonkun hidasta kuolemaa. Mikään apu ei kelpaa. Hän valinnut näin ja se todennäköisesti vie hänet myös hautaan. Viimeksi tänään mietin, että olisinpa joskus tajunnut olla tutustumatta. Mutta silloin hän vaikutti vielä ihmiseltä, jolla on elämä hallinnassa.
No miksi katsot?
En jaksa olla enää missään tekemisissä. En tiedä onko kiinni alkoholista vai muuten vaan ikävästä luonteesta, mutta häntä ei kiinnosta olla yhteydessä muuta kuin silloin kun hän itse tarvitsee jotain. Yhtään ei kysele mitä minulle kuuluu, vaan ainoastaan marmattaa omia ongelmiaan. Viimeksi kehtasi usean vuoden jälkeen laittaa suoraan vaan viestiä jossa pyysi rahaa.
Kokonaan poikki, en jaksanut enää olla 24/7 tavoitettavissa (känni)puheluihin kun oli omakin elämä. Lisäksi alkoholistin käytöstä sai aina hävetä, se tölkkien raahaaminen vaikka sienimetsäänkin, rattijuoppous jne. You name it.