Leivotteko tai teettekö ruokaa lasten kanssa?

siivotaan ja eletään elämää yhdessä lasten kanssa.

5v lapsi osallistuu aina silloin tällöin ruoan laittamiseen, kuten lihapullien pyörittämiseen tai salaatin kokoamiseen valmiiksi leikatuista aineista.



Pullan leipominen on suosikkihommaa ja sitä kokkaus&leipomisjutuista tehdään useimmin, mutta siltikin vain 4-5 kertaa vuodessa. Kakkujen ja vastaavien leipomisessa lapsi katsoo ja välillä saa laittaa taikinan joukkoon esim. jauhoja ja sekoittaa puuhaarukalla. Joulunaikaan pipareiden leipomiseen on osallistunut.



Viehän se enemmän aikaa ja tulee sotkua pikkuisen apulaisen kanssa. Toisaalta se on kivaa yhdessätekemistä ja vain tekemällä ja HARJOITTELEMALLA voi tulla mestariksi.

Pojat ovat mukana leipomassa, ja takuuvarma keino saada lapset keittiöön on vatkaamisen ääni :)

En ole mikään innokas ruaanlaittaja, mutta haluan että lapset oppivat edes perusasioita keittiössä, riisin, pastan, perunan keittämiset, lihan paistamisen ja maustamisen jne. Nyt kun isommat ovat koulussa, lapsista on oikeasti apuakin. Voin hyvin jättää jauhelihan paistamisen jommalle kummalle lapselle siksi aikaa että hoidan välillä vauvaa jne.

Jo vauvana osallistuneet sitteristä käsin katselemassa ja mä olen kokatessa ja leipoessa puhellut mitä milloinkin teen.



1v saaneet jo taikinanpalan käteen ja velloa valvotusti sitä. Saanut maistella haistella jne.

2v jo osaa pilkkoa valvotusti vaikka veitsellä nakkia, repiä salaattia jne. Taitojen karttuessa aina enemmän hommia. 2v osaa jo painella hienosti muotilla piparkakkuja jne.



Vieraille tarjottavia ei lapset kokkaile kun vasta isona kun ymmärtävät ettei sormia nuoleskella kesken, tai mitää maistella jne.

...jos torttujen leipominen on sinusta "ei-niin-kiva, pakollinen homma". Me just tänä aamuna leivottiin torttuja kolmivuotiaan kanssa. Siihen pitää vaan varata aikaa tarpeeksi eikä alkaa vääntämään niitä halvatun hopussa puoli tuntia ennen vieraiden saapumista. Tosin mäkin komensin lapsen lopussa pois pöydästä, kun näpräsi jatkuvasti hiuksiaan eikä kielloista huolimatta lopettanut, vaan tahallisen uhmakkaasti jatkoi näpräämistä - en halunnut poimia haivenia tortuista, joten rankaisin tottelemattomuudesta lopettamalla leipomispuuhat. Mutta enivei, siihen asti oli tosi kivaa eikä tyttöä yhtään haitannut, että äiti vähän "tuunaili" sakaroita hänen jälkeensä.



Kyllä mä muutenkin pyrin ottamaan tytön mukaan, jos vain on sellainen tilaisuus, että voi kohtuudella osallistua eikä siitä ole lapselle vaaraa. Yleensä hän haluaa mm. pestä tomaatteja salaattiin, yhdessä leikataan kurkkua, leipoessa mitataan jauhoja ja hän saa kaataa itse ne desimitasta astiaan, saa "vispata" lettutaikinaa (äiti sit viimeistelee) jne. Siivotessa hänellä on oma rätti ja saa ruiskuttaa pesuainetta suihkepullosta. Aika paljon on sellaisia puuhia, että tyttö tekee ensin ja itse teen sitten oikeasti perässä, että tulee kunnollista. Mutta se osallistuminen on kuitenkin se pääasia. Musta on vaan hyvä, että mahdollisimman varhain oppii kotihommia - itse oon niin laiska tekemään että kiva kun sit joskus on ehkä odotettavissa vähän apuja :P

Niin pienestä kuin vain ovat pystyneet.



Tosin me kyllä tykätäänkin ruoanlaitosta ihan koko perhe. Mun 7v tyttö osaa tehdä itsenäisesti ilman apua joitain jälkkäreitä. Ja monena vuotena jo on lapset hämmentäneet riisipuuron ihan keskenänsä. Aikuiset tietty mitanneet ensin ainekset kattilaan ja asettaneet oikean lämpötilan.



Helposta tietty on aloitettava ja asteittain vaikeutettava hommia. Lopputuloksessa on sallittava ne pienet epätäydellisyydet.



Esim joulutortuista sakarat saattaa mennä vähän vinksinvonksin ja täytettä on toisissa tortuissa enemmän kuin toisissa, mutta näkeepähän että ne on itte tehtyjä.



Ja just toi mun 7v teki tänä vuonna ekaa kertaa ihan täydelliset joulutortutkin.

Mutta ruoanlaitto ja leipominen ovat mun lempipuuhaani muutenkin. Esim. ompelupuuhiin en kestä ottaa lasta mukaan, ne kun ovat itsellenikin täyttä tuskaa. Että ymmärrän sinua hyvin. =)



Kyllä niillä sinunkin lapsillasi ihan hyvä elämä voi olla, vaikkeivät leipomaan pääsekään.

Kaksi pienellä ikäerolla olevaa lasta ja aina menee hirveäksi sähellykseksi. Hyvin harvoin siis yhdessä leivotaan / tehdään ruokaa. Ei kyllä ole oikein tilaisuuksia tehdä jomman kumman kanssa erikseenkään saatika että yksin rauhassa vois tehdä, niin ei tosiaan pakollisia enempää tule tehtyä.

Mutta melkein 4v esikoisemme kyllä tykkää leipoa minun kanssa! Ruoan teossa ei ole ollut mukana.

Mutta pipareita ollaan leivoskeltu, piirakoita ja torttuja nyt lähiaikoina :)

Eipähän ole sillä välin tekemässä mitään ilkeää :)

samoin 7-v tyttö. .

Kovin usein ei kokkailla yhdessä, mutta silloin tällöin.

Eilen 6,5v. leipoi kanssani pipareita ja koristeli ne.



Usein pilkkoo salaattiin tarvittavat vihannekset. Osaa myös jo paistaa jauhelihaa :)

Me tehtiin eilen lasten kanssa torttuja. Minä leikkasin sakarat, lapset taitteli, minä lätkäisin hillot päälle. Sarjatuotantoa, tasalaatuista. Kaikilla oli kivaa ja kaikki osasi oman hommansa. Toki niistä tortuista tulee sitä sun tätä jos 4-vuotiaan pistää alusta lähtien tekemään itse.

Sillä tavoin olen itse oppinut ja toivon, että lapseni oppii myös kunnolliseksi ruuanlaittajaksi ja leipojaksi.



Surullisena kuuntelin erästä nuorta naista muinoin opiskeluaikana kun samaa keittiötä jaettiin ja hän ei osannut kunnolla edes eineksiä lämmittää. Hän aina sanoi, ettei äiti päästänyt keittiöön, kun kuulemma oli tiellä eikä osannut tehdä oikein. Minkä karhunpalveluksen äiti tekikään tyttärelleen.



Itse aina sanon pojalle (nyt jo 10v), ettei tästä taoudesta pääse maailmalle ennen kuin osaa ruokansa laittaa. Mies on onneksi kanssani samaa mieltä, hän on itse oppinut laittamaan ruokaa vasta aikuisena, ja siksi haluaa, että meidän poika saa paremamt eväät itsenäiseen elämään kuin hän itse on saanut.

ne tortut paistetaan kuumassa uunissa kuitenkin, tuskin lapsillasi mitään superpöpöjä on

Minulla ei riitä kärsivällisyyttä siihen puuhaan. Ruuanlaitto ei ole lempipuuhaani ja "leivon" ehkä n. kaksi kertaa vuodessa. Leipominen tarkoittaa esim. suolaisen piirakan tekemistä valmiiseen pohjaan tai esim. tänään joulutorttujen tekoa valmiista taikinasta.

Lapset halusivat auttaa torttujen teossa, mutta oli se sellaista sähellystä, että oli pakko komentaa ne omiin puuhiinsa.

Tortun siivekkeet oli leikattu niin, että ne eivät irronneet toisistaan, hilloa laitettiin pieni nokare keskelle ja taittelu oli sitä sun tätä. Välillä nuolaistiin sormia jne. En siis ehtinyt katsoa puuhaa koko ajan ja sitten vähän hermostuin kun tortuista tuli mitä sattuu ja vieraita oli tulossa.

Kehuin kyllä lopuksi lasta, että tulihan niistä sitten ihan hyviä ja harmittelin itsekseni, että miksi tuli hermoiltua.

En aio siis jatkossakaan ottaa apulaisia noihin ei-niin-kivoihin-joskus-pakollisiin hommiin.

Treenataan ehkä sitten kun ovat vähän isompia ja koulussa on varmaan kotitaloustunnilla ruuan laittoa.

Meillä lapset on ihan pienestä asti saaneet osallistua. Vaikka kaikki 4 yhtäaikaa leipoa ja olla apuna. Ehkä se vaan sujuu toisilta vanhemmilta helpommin eikä hermot mene. Mitä väliä vaikka tortut ei ole leipurimestarin taidonnäytteitä?? Eiköhän maku ole tärkein. Meillä ovat 10-vuotiana osanneet jo tehdä useampaakin ruokaa itse. Kotitalous on teinillä 10, varmaan vaikutusta silläkin, että on kotona saanut tehdä itsekin.

Kaks lasta pienellä ikäerolla. Molemmat tykkää ja haluaa auttaa. Sitten kun auttavat niin tappelevat koko ajan. Miksen mä saa rikkoa kanamunaa. Miks toi sai rikkoa kanamunan ensin. Kädet on suussa ja nenässä ja taikinassa vaikka satamiljoonaatriljoonaa kertaa sanoo asiasta.



Annan kyllä tehdä kaikkea, toinen osaa lukea ja lukee reseptiä. Molemmat saavat mitata aineita, rikkoa kanamunia, hämmentää, vispata jne. Ollaan leivottu yhdessä tosi pienestä, mutta keskinäinen kähinä on se mitä en enää jaksais. No, ehkä ensi jouluna on taas eri tilanne, lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu.



Eli, kaunis ajatus mutta toteutus... noh... Taidan alkaa leipoa yhden kanssa kerrallaan, sitten voisi mennä niin että äidilläkin olis kivaa. Tykkään leipomisesta ja ottaisin mielelläni lapset mukaan jos vaan tunnelma olis parempi. Nyt pelkään että jaa huonot muistot kun aina tulee joku riita.

vaikka aikaa kuluu monta kertaa enemmän ja mun hermot meinaa mennä. Lapset tykkäävät osallistua ja uskon, että jo pienenä opitaan ne ruuanlaiton/leipomisen rutiinit. 2,5-v. jäljiltä pipari taikinaa oli lattian, vaatteiden ja tuolin lisäksi myös seinässä eikä hänen taikinaläjästä yhtään mitään pellille laitettu, mutta lapsi säteili saadessaan osallistua. Nyt on aina keittiössä, kun teen ruokaa ja usein annan "auttaa", vaikka ei vielä mitään osaa tehdä.