Miksi jotkut ihmettelee kun kaikki ei pidä yhtyettä biologiseen vanhempaan tai tämän sukulaisiin?
Itse kuulun niihin jotka ei pidä, koska tämä ihminen tai hänen sukunsa ei ole kuulunut elämääni vuosikymmeniin. Saan kuitenkin joskus ihmettelyjä ja kummasteluja siitä että miksi, vaikka tietäisivätkin taustat. Jotkut alkaa jopa jankkaamaan ja syyllistämään että se on kuitenkin sun biologinen vanhempi jne.
Miksi? Mistä sellainen käytös johtuu?
Kommentit (10)
Koska me kaikki olemme yksilöitä ajatuksinemme ja käytöstapoinemme. Aivan sama kuin pohtisi miksi joku ihmettelee, kun ihmiset käyttäytyvät/ajattelevat eri tavalla kuin itse?
Mulla on biologinen sisko jossain maailmalla, enkä ole itsekkään koskaan kokenut tarvetta löytää sitä. Miksi ihmeessä kun en häntä ole koskaan tavannut, niin hänhän on vain yksi täysin tuntematon ihminen.
Ehkä näillä ihmisillä on joku tarve kontrolloida kaikkea ja heille on ihan sietämätöntä jos joku ei tee tai toimi samalla tavalla kuin heidän mielestään pitäisi.
Mun adoptioon annettu lapseni ei pidä minuun yhteyttä, mutta pitää yhteyttä osaan biologisia sisar/velipuoliinsa ja esim biologiseen tätiinsä. Ihan ok mulle.
Tuttu homma. Varsinkin biologisen isän sisko syyllistää ja väittää kaikille että äitini ja isäni olisi muka vieraannuttanut minut biologisen isän perheestä. Hän ei vaan tunnu huomaavan omaa minua ja perhettäni loukkaavaa käytöstään eikä varmaan yhtään osaa päätellä miksi joku ei halua olla tekemisissä huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mun exälle oli aivan ylitsepääsemätön ongelma etten yrittänyt etsiä isääni, joka hylkäsi mut jo vauvana. En itse ole kokenut mitään tarvetta ottaa enää näin aikuisena yhteyttä.
Saako kysyä millä tavalla tämä ilmenee että asia oli eksälle ongelma?
Olen itse nykyisen kumppanin kanssa tilanteessa missä kumppani yrittää painostaa ottamaan yhteyttä biologisen isän sukuun. Vaikka olen monia kertoja sanonut etten halua, niin kumppani kääntää asian aina jollain tavalla itseensä. Hän vetoaa siihen että minulla on kuitenkin mahdollisuus ottaa yhteyttä ja hän hokee että kadun sitä myöhemmin. Hänen oma isänsä on kuollut ja hänen on ollut aina vaikea käsitellä asiaa, mutta hän ei ymmärrä että minun tilanteeni on täysin erilainen kuin hänen.
Mulla ei ole muuta sukua kuin biologista, enkä ole kiinnostunut pitämään heihin enempiä yhteyksi. Varsinkin nyt kun täditkin on kuolleet, ei mulla ole 10v vanhempien serkkujen kanssa mitään yhteistä / kiinnostusta. veljeäni ja hänen lapsiaan näen ehkä kerran vuodessa, eli kiinnostus seuraavallakin sukupolvella taitaa olla nollassa.
Pidän yhteyttä vain äitiini ja veljeeni. Isä on kuollut v.2016. Isän siskoihin en pidä mitään yhteyttä, koska eivät ole läheisiä. Itse eivät pitäneet minuun koskaan yhteyttä, vaikka olin sukua, joten miksi minunkaan pitäisi. Serkkuihini en pidä yhteyttä, koska olen vieraantunut heistäkin. Yhden serkun kans oli hyvät välit, mutta sitten tuli riita ja välit katkesi siihen. En jäänyt suremaan. Kummitädille soittelen silloin tällöin. Hän tuntuu läheiseltä, koska meillä on aina ollut hyvät välit. Eli vähissä on sukulaiset.
En tiedä. Mun exälle oli aivan ylitsepääsemätön ongelma etten yrittänyt etsiä isääni, joka hylkäsi mut jo vauvana. En itse ole kokenut mitään tarvetta ottaa enää näin aikuisena yhteyttä.