Onko nirmaalia itkeä toisten eron takia?

Kuulin tänään, että läheinen sukulainen on eronnut avopuolisostaan.



Vaikka kuinka pinnistelin, itkin sitten kuitenkin koko matkan töistä kotiin, kun oikein aloin mielessäni vatvomaan:



Ero on ollut sukulaiselleni (nainen) varmasti aivan kamala, hän on se joka jätti. Avopuoliso (mies) oli mies joka rakasti tätä naista täydestä sydämestään, se mies hajosi kappaleiksi. Ja koska sukulaiseni on jollain tasolla empaattinen, se tuska on ollut valtava kun on joutunut toista satuttamaan jättämällä sen. Olisin ehkä tahtonut olla sukulaiseni tukena.



Kukaan ei ikinä tule olemaan mun sukulaiselle yhtä ihana kuin tämä mies oli. Harmittaa sen puolesta, kun se myöhemmin huomaa jotain ruohon vihertämisestä :-/



Ja ihan henkilökohtaistakin ikävää, olin jo odottanut joulua että näen sukulaistani ja hänen MUKAVAA ja FIKSUA puolisoa, josta koko muukin suku piti kovasti. Ja meidän lapsetkaan tuskin tapaavat tätä yhtä heidän suosikkihenkilöistään enää, koska asutaan niin kaukana toisistaan ja sillä miehellä ei ole mitään virallisia siteitä meidän suuntaan.



Saanko itkee, vai oonko ihan daiju?