Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ollut läheisen kuoleman jälkeen olo että ette välitä mistään?
21.11.2023 |
Siis niin, että teitä ei esimerkiksi kiinnosta lainkaan se mitä muut ajattelee teistä tai tekemisistänne? Tavallaan sellainen hyvin itsevarma olo tai tunne.
Kommentit (11)
On ollut. Kaikkein vähiten sitä kuitenkaan itsevarmaksi oloksi sanoisin. Enpä vaan enään välittänyt mistään, itsestänikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut. Jotenkin tuli jonkinlainen oivallus sen jälkeen, kun sain uutisen läheisen kuolemasta. Tämän jälkeen katsoin ikkunasta ulos ja näin leikkipuistossa leikkivät lapset nauravine ja hymyilevine vanhempineen.
Tuli sellainen olo että maailma kiertää rataansa minun surustani riippumatta, ja lopulta minun surustani ei kovin moni tässä maailmassa välitä. Se veti aika apaattiseksi.
Mulle on jäänyt päälle se, että suljen itseni ulkopuolelle paljon asioita ja tapahtumia. Just sellainen "mitä välii, ei kiinnosta." Nämä r sän provokaatiot on kuitenkin menneet tuon läpi.
Joo, tiedän mitä tarkoitat. Kun äitipuoleni kuoli, hänen kuolemastaan huhuttiin kaikkea epäasiallistakin. Sain kuulla siitä jopa kavereilta. Mutta jotenkin vaan jos joku ilkeili asiasta minulle niin sanoin takaisin. Ajattelin olevani näiden yläpuolella ja ajattelin että he eivät tiedä totuutta, mutta minä tiedän.
On. Sitä on todella turtana jonkin aikaa. Sitten kun surutyö etenee alkaa tuo olo helpottaa. Surutyö voi kestää pitkäänkin, riippuu kenet on menettänyt eli kuinka läheisestä ihmisestä( tai lemmikistä) kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Kai se vaan laittaa asiat niin vahvasti perspektiiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Sitä on todella turtana jonkin aikaa. Sitten kun surutyö etenee alkaa tuo olo helpottaa. Surutyö voi kestää pitkäänkin, riippuu kenet on menettänyt eli kuinka läheisestä ihmisestä( tai lemmikistä) kyse.
Mikä surutyö? Teoreettinen luokittelu niille, ketkä eivät ole suurempaa surua, kuolemaa kohdanneet. He jotka ovat, jatkavat elämäänsä surun kanssa.
Sano vielä, että suru muuttaa muotoaan, hieno klisee sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Sitä on todella turtana jonkin aikaa. Sitten kun surutyö etenee alkaa tuo olo helpottaa. Surutyö voi kestää pitkäänkin, riippuu kenet on menettänyt eli kuinka läheisestä ihmisestä( tai lemmikistä) kyse.
Mikä surutyö? Teoreettinen luokittelu niille, ketkä eivät ole suurempaa surua, kuolemaa kohdanneet. He jotka ovat, jatkavat elämäänsä surun kanssa.
Sano vielä, että suru muuttaa muotoaan, hieno klisee sekin.
Pakko jatkaa mutta ei kukaan muu ole niin kova kun sinä. Tämänhän halusit kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Sitä on todella turtana jonkin aikaa. Sitten kun surutyö etenee alkaa tuo olo helpottaa. Surutyö voi kestää pitkäänkin, riippuu kenet on menettänyt eli kuinka läheisestä ihmisestä( tai lemmikistä) kyse.
Mikä surutyö? Teoreettinen luokittelu niille, ketkä eivät ole suurempaa surua, kuolemaa kohdanneet. He jotka ovat, jatkavat elämäänsä surun kanssa.
Sano vielä, että suru muuttaa muotoaan, hieno klisee sekin.
Siskoni kuolemasta alkaa olla kohta 10 vuotta aikaa. Heti kuoleman jälkeen oli tyhjyys ja pysähtyneisyys. Sitten vuosia jatkunut kaipaus ja ikävä. Nyt tilanne tuntuu sillä tavalla normalisoituneelta, että siihen ikäväänkin on jollain tavalla tottunut. Se ei iske enää yhtä pahasti kuin vielä vaikka pari vuotta tapahtuneen jälkeen. Suru siis todellakin on muuttanut muotoaan.
Joo