Lue keskustelun säännöt.
Mitä veikkaatte tälläisestä nuoresta kasvavan?
02.12.2010 |
Kyse tuttavaperheen ylihemmotellusta nuoresta. Kyseessä on muutenkin jotenkin hämärä tapaus.
Nuori on alaikäisenä saanut huomattavan hyvät tulokset älykkyystesteistä, silti koulu sujuu koko ajan huonommin ja huonommin. Yläasteen pääsi juuri ja juuri läpi, sen jälkeen on keskeyttänyt kolme koulua ja vaihtaa alaa joka vuosi.
Ei oikein ole kykenevä empatiaan, kuolemantapaukset eivät häntä juuri hätkähdytä (ellei kyseessä ole hänelle joku tosi läheinen ihminen) samoin äitinsä kihlautuminen kuitattiin vain olankohautuksella.
Erittäin impulsiivinen ja lyhytpinnainen. Suuttuessaan aggressiivinen ja sulkeutuva. Ei vihaisena hallitse tekemisiään ja katuu niitä myöhemmin.
Ei koskaan pyydä anteeksi eikä myönnä koskaan olleensa väärässä. Hänen maailmassaan vain HÄN on oikeassa, muut ovat väärässä.
Hänellä ei ole paljon kaverisuhteita, koska ei jaksa panostaa niihin. Saattaa yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon kokonaan.
Muutenkin todella kylmä ja etäinen ihminen, on ystävällinen vain silloin kun se hänelle sopii.
On luovasti erittäin lahjakas. Kirjallisesti ja musikaalisestikin. Vain piirtäminen ei häneltä suju, vaikka on harrastanut sitäkin pienestä pitäen.
Hänellä on ajoittain paljonkin kiinnostuksen kohteita, mutta kiinnostus lopahtaa yleensä yhtä äkillisesti kun se on syttynytkin.
Ei selviä koulumaailmassa, koska ei halua ottaa vastuuta eikä osaa toimia täysin yksin. Sosiaalisesti kuitenkin niin tyhmä, että jää todella usein yksin.
On joskus myöntänyt, että kun ottaa päähän "tekisi mieli vaan hakata kaikki", ei kykene asialliseen keskusteluun voimakkaan tunnereaktion aikana.
Missähän tämä nuori on teidän mielestänne kymmenen vuoden päästä? Ei voida enää lukea teini-iän oikkuihin, koska on edelleen tuollainen ja ei kyllä ole enää mikään murrosikäinen teini vaan kohta aikuinen..
Kommentit (11)
vankilassa tai jossain epämääräisessä ryyppyjengissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietysti haluat kuulla, että poika on ihan selvästi narsisti ja massamurhaaja ja 10 vuoden päästä se on rakentanut ydinpommin ja tuhonnut Kuala Lumpurin ja istuu vankilassa. Asiat ei valitettavasti ole noin mustavalkoisia. Tää tuttavaperhe on varmaan paljon rikkaampi kuin sinun perheesi ja asuukin hienommassa talossa ja parisuhteessa menee hyvin, pitäähän niillä edes jossain asiassa mennä huonosti, vai mitä?
ihan autismin kirjon häiriöltä. sääli jos näin, eikä ole päässyt hoitoon. ei näytä tulevaisuus kovin valoisalta
esim. Aspergerin syndroomaan tai ainakin sen piirteisiin. Nuoren tulevaisuus riippuu hyvin paljon siitä, miten paljon hän saa tukea ja apua häiriöstä johtuvien ongelmien ratkaisemiseen. 10 vuoden päästä nuori voi olla esim. joko professori tai sitten deekiksellä.
tietysti haluat kuulla, että poika on ihan selvästi narsisti ja massamurhaaja ja 10 vuoden päästä se on rakentanut ydinpommin ja tuhonnut Kuala Lumpurin ja istuu vankilassa. Asiat ei valitettavasti ole noin mustavalkoisia. Tää tuttavaperhe on varmaan paljon rikkaampi kuin sinun perheesi ja asuukin hienommassa talossa ja parisuhteessa menee hyvin, pitäähän niillä edes jossain asiassa mennä huonosti, vai mitä?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret ovat usein tuollaisia, tai sitten jollain muulla tavalla 'hämäriä'. Oudompaa minusta on, jos suhtautuu jo nuorena elämään kovin järkevästi.
Nuoret ovat usein tuollaisia, tai sitten jollain muulla tavalla 'hämäriä'. Oudompaa minusta on, jos suhtautuu jo nuorena elämään kovin järkevästi.
minusta tuo ap:n kuvaus on kyllä kaukana normaalista,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta tuo ap:n kuvaus on kyllä kaukana normaalista,
- ei ole valmistunut miksikään
- asuu kotona
- äiti hoitaa asiat
- yksinäinen
- pahasti velkaantunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jopa tuo että luovasti lahjakas musiikillisesti ja kirjallisesti, mutta piirtäminen ei suju.
Tuon jälkeen ajauduin sattumalta oikealle alalle yliopisto-opintoihin, joka kiinnosti minua ja josta löysin sellaisia ihmisiä, jotka tajusivat ajatusmaailmaani. Siellä minua ei kiusattu enää. Tapasin myös mieheni, jonka ajatusmaailma ja huumori matsasi omaani. 23-vuotiaana menimme naimisiin, 24-vuotiaana valmistuin ja sain esikoiseni. Elimme noin pääsääntöisesti varsin rauhallista ja onnellista perhe-elämää, ei ehkä millään julmetun laajalla sosiaalisella piirillä, mutta tarpeellisella määrällä arvostamiamme ystäviä kuitenkin. Meillä oli oma asunto ja omakotitalokin rakennettiin. 29-vuotiaana väittelin.
Kun tässä on ehdoteltu autisminkirjon häiriöitä niin minulla ei sellaista ole diagnosoitu, mutta pojallani on. Nehän kulkevat geeneissä, joten jotain minullakin saattaa olla, vaikka diagnoosille ei olekaan ollut tarvetta.
sillä voi olla jo perhettä, puolison kanssa ehkä ehditty jo erotakin. Duuneja ollut muutamia ihan kivoja, mutta lopulta tylsiä.
Maailmaa on ehtinyt nähdä ja kolmenkympin jälkeen alkaa uusi elämä.