Pelkään yksinäisyyttä
Mulla ei ole montaa ystävää ja heidän kanssaan nähdään harvoin. Parisuhteeni on päättymässä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Läheisiä on muutamia. Olen aiemmin elänyt yksin aikoja joihin kuuluu niin hyviä kuin vaikeitakin vaiheita. Nyt eron myötä jään taas asumaan yksin. Pelottaa miten jaksan, tiedän yksinäisyyden tunteen taas tulevan. Tulin jätetyksi. Miten selviän..? Yksinäisyys ja hylätyksi tuleminen ovat raskaimpia tunteita mitä olen koskaan kokenut.
Kommentit (7)
Tsemppiä sinne <3 auttaisiko jos ajattelet ettet ole yksin vaan itsesi kanssa: kokeile kaikkea mitä ei ole tullut tehtyä, osta omia herkkuja mitä ei tullut parisuhteen aikana ostettua kun toinen ei tykännyt, opettele rentouttavia kauneushoitoja mitä voi tehdä kotona jne niinkuin olisi itsensä paras kaveri :) Tai oletko koskaan kissaa harkinnut? Itsellä ei ikinä pääse yksinäisyys vaivaamaan kun ottaa kissan syliin tai juoksee sen kanssa pitkin kämppää. Kyllä se siitä, olet varmasti vahvempi kuin annat itsesi ymmärtää <3
On tullut itse käytyä läpi sama. Siihen tottuu ennenpitkää. Enää ei ahdista vaikka asun itsekseni ja kumppania näen etäsuhteen takia noin kerran kuussa.
Mene joillekin iltakursseille vaikka kerran viikossa, pidä hyvät yhteydet pois muuttaneisiin lapsiin, harrasta vaikka miten vaatimatonta liikuntaa, varaa lomamatka, mieti kuka kaveri - vaikka työkaveri - innostuisi jostain kevyestä kaupunkimatkasta (junalla jonnekin muualle, johonkin kulttuuritapahtumaan ja muutaman tunnin jälkeen kotiin), käy kampaajalla, ota uusi sävy hiuksiisi, neulo, virkkaa, lue paljon.
Minulle auttoi suunnilleen samanlaisessa tilanteessa juuri se, että mietin mitä sinkkuna - jos olisin ollut 30 vuotta nuorempi - elämä voisi antaa. Asun ulkomailla, ja esimerkiksi seuraavan Suomenmatkan tilaaminen, vaikka olisi ollut vasta 7 kuukauden päässä, toi iloa elämään. Lähdin myös kirkon hommiin (suomalaiset seurakunnan täällä) leipomaan, auttamaan kaikissa kissanristiäisissä siellä, myymään joulubasaareissa. Lähdin myös paikalliseen naapuriapuun ja vaikka olin vielä työelämässä, sieltäkin löytyi touhua, jonka määrän sain itse valita.
Kaikkea hyvää 💚
Olen ollut yksin 20 vuotta. Siihen tottuu jo 3 kk jälkeen.
Jos lukee kirjoja, ei ole koskaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lukee kirjoja, ei ole koskaan yksin.
Etenkin, jos liittyy lukupiiriin jossa voi keskustella lukemastaan.
Kannattaa miettiä,että mistä se pohjimmiltaan johtuu... Oletko läheisriippuvainen?
Yksinolos ei oo mitään pahaa, mut älä nyt uhriudu. Tee asioita joista nautit.