Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka purskahtavat nauruun pienestäkin asiasta?
17.11.2023 |
Jos joku vaikka sanoo sanan väärin tai kompastuu kävellessään, on se yksi joka alkaa hirnumaan. Hän ei periaatteessa kai ole ilkeä, mutta ei osaa hillitä nauruaan. Ovat muutenkin sellaisia hihittelijöitä. Mainostavat olevansa iloisia ja positiivisia. Mun mielestä todella ärsyttävä ihmistyyppi. Alentavaa nauraa muiden virheille.
Kommentit (20)
Se on ihana piirre ihmisessä. Hymy tarttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihana piirre ihmisessä. Hymy tarttuu.
Joo hymy tosiaan tarttuu, kun lyöt kyynärpääsi kipeästi pöytään ja yksi kikattaa vieressä.
No onpa vakavaa sun elämä. Et varmaan sitten osaa myöskään nauraa itsellesi? Kyllä huumori auttaa selviytymään elämästä paremmin. Kannattaisi sunkin kokeilla.
Joo tiedän, rasittavaa.
Kaikki mitä sanotaan alkaa naurattaa. En käsitä. On välillä loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahingon ilo paras ja aito . Tai sitten ihminen ei osaa ilmaista oikeaa tunnetta hankalassa tilanteessa tai myötätunnon puute .
Vierailija kirjoitti:
Se on ihana piirre ihmisessä. Hymy tarttuu.
Enemmän ottaa päähän sellaset hiljaiset passiivisakressiiviset tapaukset jotka lopulta purkautuu kuin islannin tulivuori pienestkin aikaajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas sulla heikko itsetunto. Ilmeisesti kyse on hevosesta, kun alkaa hirnumaan? Tiedätkö, jokainen joskus mokaa, täydellisyydet on tietenkin erikseen. Meidän muiden kannattaa opetella nauramaan etenkin omille virheilleen, ettei elämä käy liian raskaaksi tällaisen ihmisyyteen kuuluvan ominaisuuden kanssa.
No ovat yleensä positiivisia ihmisiä, sillä ihmisen pitää olla hyvällä tuulella nauraakseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä meinasin kuolla nauruun viimekesänä, kun mun kaveri kaatui uikkarit jalassa ruusupuskaan.
T.Säynätsalo
Joo. Tosin siihen heidän huumorintajunsa rajoittuukin: sähläyksille ja toisten virheille nauramiseen. Mitään älyllisempää huumoria, kuten sanaleikkejä ja ajankohtaisilla asioilla pilailua, he harvemmin ymmärtävät. Jotkut voivat jopa suuttua, kun eivät ymmärrä, mikä siinä on muka niin hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat siitä ikäviä ihmisiä, että monesti kiusaavat lapsia huumorin varjolla. Eivät ilmeisesti tahallaan halua satuttaa mutta eivät myöskään tajua sitä, miten pieni lapsi kokee heidän käytöksensä. Ovat ihan kuutamolla, jos lapsi alkaa itkeä tai ei enää halua tulla lähelle saati jutella näille vitsiniekoille.
Vierailija kirjoitti:
Onpas sulla heikko itsetunto. Ilmeisesti kyse on hevosesta, kun alkaa hirnumaan? Tiedätkö, jokainen joskus mokaa, täydellisyydet on tietenkin erikseen. Meidän muiden kannattaa opetella nauramaan etenkin omille virheilleen, ettei elämä käy liian raskaaksi tällaisen ihmisyyteen kuuluvan ominaisuuden kanssa.
Muistatko miltä tuntuu kun lyöt varpaasi lujaa pöydänjalkaan? Onko se oikeasti sun mielestä kivaa, että joku nauraa siinä vieressä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden joka nauraa jokaisen omansa lauseen tai sanansa jälkeen. Ihan koko ajan. En tiedä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden joka nauraa jokaisen omansa lauseen tai sanansa jälkeen. Ihan koko ajan. En tiedä miksi.
Tämä kertoo aika usein epävarmuudesta ja siitä, että puhuja yrittää jotenkin pehmittää sanomisiaan, jotta muut eivät kokisi häntä epämiellyttävänä tai aggressiivisena. Todellisuudessa joka lausahduksen jälkeen hihittely ärsyttää useimpia ihmisiä ja se tulkitaan monesti alentuvaksi käytökseksi, epäkypsyydeksi tai ihan vain outoudeksi. Eli se kääntyy puhujaa itseään vastaan ja saa muut suhtautumaan häneen karsaasti.
Minä nauran helposti typerille jutuille ja vitseille, mutta en muiden möhlimiselle. Ei se ole hauskaa, jos joku vaikka satuttaa itsensä.
Minä. Sori siitä. En tosin välttämättä naura juuri sulle vaan jonkun joku sanominen tai sähläys voi tuoda mieleeni jonkun hauskan mielleyhtymän tai muiston jolle nauran sen sijaan että nauraisin sille tilanteelle sellaisenaan. En naura ilkeyttäni ikinä. En osaa pidättää naurua enkä itkua.
Minä nauran helposti, olen naurahtanut nuorempana jopa hautajaisissa, tosin se kuulema on joku puolustusmekanismi.
Mutta en tietenkään naura jos ketään sattuu. Silloin en voi oikein edes katsoa, en myöskään mitään videoita joissa ihmisille käy hassusti ja heitä saattuu.
Nauru ja huumori ovat psykologiassa TERVEITÄ puolustusmekanismeja.
Hahahaa