Olemalla kiitollinen luo itselleen mielenrauhaa

ja olemalla kiittämätön, tai pitämällä asioita itsestäänselvyyksinä ei muista olla iloinen ja tyytyväinen.

Vertailemalla itseään koko ajan muihin tai heidän oletettuun onneen esim. facen ja instagrammin buustaamana, luo itselleen elämää, jossa on tunne , että jotakin puuttuu.

Nyt sairastetun koronan jälkeen sitä on taas hitusen kiitollisempi elämässä ja  osaa arvostaa pieniä suuria juttuja.

Olen myös kiitollinen siitä, että saan auttaa ja tukea teiniäni esim. taloudellisesti, arjessa, kanssakulkijana ja ohjelmatoimistona.

Melkein milloinkaan elämäni ei ole ollut ruusuilla tanssimista mutta aina se ilonpisara on jostain kaivettu.

Loppupäivän aion omistaa unelmoinnille. Mitähän kivaa ja iloa tuottavaa sitä keksisi taas...

Ehkä joku matka ensi vuoden puolella..