Miten suhtaudutte lastenne kaverin runsaaseen teillä kyläilyyn?

lapsen kaveri olisi noin paljon luonamme.

kotona mitä lapset touhuilee.

Yksi tyttö olisi meillä lähes aina. Ei haittaa ollenkaan ja sitten usutetaan kotiin, jos meidän täytyy lähteä johonkin.

noita arkiöitä kyllä vähän ihmettelisin, jos ei ole jotain selkeää syytä (tyyliin vanhemmilla vuorotyö ja tämä järjestely on kanssani nimenomaisesti sovittu)

Jos asia vaivaa sua, voit tehdä rajan siihen, että yökyläilyjä vain viikonloppuisin. Jotenkin tuntuu, että koululaisen pitäisi joskus levätäkin ja viettää aikaa perheen kanssa ja arjen myöhäisillat ja yöt voisi rauhoittaa siihen.



Onko kaverilla ihan oikeasti kotona kaikki hyvin? Jos ei, niin sitten en rajoittaisi kyläilyä, se saattaa olla lapsellekin ainoa henkireikä.



Mulla oli tuon ikäisenä kaveri, joka menetti äitinsä. Hän oli meillä paljon kylässä (ei tosin yötä) ja aika myöhään iltaisinkin. Joskus kuulin, kun hänen isänsä hakiessaan kiitti mun vanhempia siitä, että tyttö voi olla meillä niin paljon, koska heillä kotona on niin surullista. Mun vanhemmat olivat vaan tyytyväisiä, kun mulla oli hyvä kaveri ja asiaa ei koettu ongelmaksi.

toinen roikkuisi meillä noin pitkään.



Hyväksymällä tilanteen viestität omalle lapsellesi, että tämän on suvaittava kaverin jatkuva vierailu ja annettava tämän leikkiä omilla leluillaan, kun taas toisen ei koskaan tarvitse "antaa" mitään itsestään.



Minusta on epäreilua.

on turha aina notkua.Tasapuolisesti saavat kyläillä.

Sanon,että nyt ei meille tulla olkaa ulkona tai sen kaverin luona.Aika yksinkertaista.

ihan sen takia että kaipasin aikaa omalla porukalla ilman että siinä on AINA joku ylimääräinen pyörimässä. Tykkään pelailla, touhuta ja leikkiä lasteni ja mieheni kanssa mutta en kaipaa siihen enää neljättä lasta jatkuvasti pyörimään. Lisäksi toivon että sen lapsen omat vanhemmat oppisivat itsekin olemaan lapsensa kanssa joskus...

toinen roikkuisi meillä noin pitkään.

Hyväksymällä tilanteen viestität omalle lapsellesi, että tämän on suvaittava kaverin jatkuva vierailu ja annettava tämän leikkiä omilla leluillaan, kun taas toisen ei koskaan tarvitse "antaa" mitään itsestään.

Minusta on epäreilua.

Outo näkökulma, mutta varmasti jostain näkökulmasta voi näinkin ajatella. Minusta tuossa lapsi oppii jakamaan ja sitä, että muistakin pitää huolehtia.

Mulla kyllä tulee mieleen, että ei kotona voi kovin hyvin olla, jos vanhemmat ovat ylen tyytyväisiä tilanteeseen, että lapsi ei ole koskaan kotona. Ei siis välttämättä mitään pahoinpitelyä, dokaamista tms. vaan niin voimat poissa töiden tai sairauksien vuoksi, että ei jakseta lapsesta välittää ja huolehtia.

Mä ottaisin asian puheeksi vanhempien kanssa. Kuulostelisin, että onko kyseessä jaksamisongelma tai muu sellainen syy, että lapselle on hyväksi olla kylässä. Jos kyse on ihan puhtaasta ajattelemattomuudesta, niin sitten järkkäisin vastavuoroiset kyläilyt ja määrät ehkä vähän pienemmiksi.

noin runsaasta kyläilystä ja vielä vähemmän arkiöinä yöpymisestä. Minusta on ihan tarpeeksi kun lapsilla on kaveri silloin tällöin ja silloinkin pari tuntia riittää. Ihmettelen mitä lapsesi kaverin vanhemmat touhuavat, eivätkö he kaipaa lastaan? Itse olen tarkka etteivät omat lapset ole kavereilla liikaa kylästelemässä.

Jotain on pahasti pielessä, että lapsen vanhemmat suostuu tuohon. Eiväthän he kohta tunne omaa lastaansa.

En antaisi omani ainakaan olla noin paljon jonkun kaverinsa luona ja lisäksi kannatan vastavuoroisuutta.

Nyt sua ei häirise, mutta jossain vaiheessa asiasta tulee kynnyskysymys.

Ilmeisesti myös syö teillä. Voittehan adoptoida lapsen.

Ei taida se normaali perhe paljon lastansa kaivata.

Minusta tuollainen perhe ei ole normaali perhe.

Välillä lapset ovat paljon kavereillaan, toisinaan taas kaverit ovat paljon meillä. Ja välillä ollaan omallakin porukalla. Ei minua haittaa, kivahan se vaan on, jos nätisti leikkivät. Jos menee riehumiseksi, laitan lapset pihalle.

enkä antaisi tulla. Kavereita saa käydä mutta pitää jäädä perheaikaakin.

noin runsaasta kyläilystä ja vielä vähemmän arkiöinä yöpymisestä. Minusta on ihan tarpeeksi kun lapsilla on kaveri silloin tällöin ja silloinkin pari tuntia riittää. Ihmettelen mitä lapsesi kaverin vanhemmat touhuavat, eivätkö he kaipaa lastaan? Itse olen tarkka etteivät omat lapset ole kavereilla liikaa kylästelemässä.

enkä haluaisi sellaista lapseni kaveriksi.

ei ole kotona tuolla kaikki ok jos saa olla noinkin paljon poisssa kotootaan

milloin tekee läksyt harrastaa, on yhdessä oman perheensä kanssa, kyläilee sukulaisilla jne jne

eli kyllä kohtuullinen aika on vierailullekin, ja etenki arkena, illallla on tärkeää koko perheen syödä yhdessä keskenään, ilman muita, ja keskustella kuulumisia, miten päivä kullakin on sujunut, suunnitella tulevia päivä yms jutustelua



miten onnistuu teillä jos oon liki aina ylimääräinen lapsi paikalla? entä tuon lapsen kotona, kun ei ole oma lapsi paikalla ensinkää?



kyllä tun lapsen vanhemmat menettävät lapsensa, eivät pian tunne ollenkaan ja eivät pysy tekemisissä kiinni





eli rajans a kaikella, ja kerralla vain jokin hetki , iästä riippuen tunti esim sopivaa vierailuaikaa viikonloppuisin eriasia

ja ruokailut omissa kodeissaa

yöt arkena myöskin





mulla kokemus esikoisen ajoilta, oli hällä kaveri joka aina olis ollut meillä, ja yökylässäkin, eikä vanhemmat koskaan olleet yhteydessä minuun

murrosikäisenä kaveruus jäi, tuo tyttö käytti huumeita yms

eli kun antaa lapsensa mennä ihan vapaasti, niin ei siitä hyvää seuraa

kotiin jos/kun häiritsee? Mä olen ainakin lasten kavereiden kanssa täysin suora. Jos sopii tulla kylään, niin sanon. Jos ei, niin sanon senkin. Enkä edes koe että minulla täytyy olla jokin erityisen hyvä syy. Ilkeä en ole koskaan, eikä yksikään ole kiellosta suuttunut.

Parempi sanoa suoraan. Jos venyttää pinnaa ja ei sano ei, vaikka häiritsee, niin joku kerta se pinna katkeaa ja tulee sanottua ilkeästi pian pienelle lapselle.



eli ystävällisesti vain sanot, että tänään ei sovi, joku toinen kerta. tai sanot että lapset voivat leikkkiä ulkona.