Mitä sanoisit ihmiselle joka sanoo että minä pidän huolen vain itsestäni.

Eläisin omaa elämääni omien arvojeni mukaisesti.

voin olla hiljaa mielessäni jotain mieltä asiasta mutta tuskinpa toisin niitä julki. Mitä hyötyä siitä olisi? Tokkopa se tekisi hänestä filantrooppia että mä motkotan.

on velvollisuus auttaa ja osallistua, mutta on myös velvollisuus pitää huoli itsestään ensin. Eli jos on rahat vähissä (mikä voi olla tilanne vaikka olisikin töissä) tai jaksaminen ei riitä myyjäisiin jms niin oma elämä, terveys ja perhe on asetettava etusijalle. Vasta silloin voi auttaa toisia, jos omat asiat on sen verran kunnossa, ettei sen auttamisensa takia joudu tai saata muita ongelmiin.



Nimimerkillä just itse kieltäydyin antamasta 45 euroa jollekin lastensuojelujärjestölle, koska tässä tilanteessa se olisi pois omien lasten ruokarahasta.

Mutta esim 2 euroa nälkäpäiväkeräykseen. Siihen tuntuis jokaisella olevan varaa. Tällä henkilöllä ei kuitenkaan ole rahasta puutetta.



t.ap

Jos minulta tultaisiin pyytelemään rahaa johonkin, johon syystä tai toisesta en halua antaa. En alkaisi selittämään, mihin kaikkiin annan ja miks nyt just tähän en (ja taas kuuntelemaan kaikkia vastaväitteitä).

tarvitse ulkopuolisille selitellä.

Kadun kylläkin että seurustelin; hänestä paljastui kaikin puolin huono ihminen. Haluttomuus muiden auttamiseen oli vain yksi suht' mitätön osoitus kokonaisuudessaan hirvittävästä persoonallisuudesta ja arvoista.

Hän on oman tiensä valinnut.

Hän voi olla sillä hetkellä ärstyyntynyt kaiken maailman joulukeräyksiin tai muuten pahalla tuulella. Tai pettynyt kanssaihmisiin. Tai vaan itsekäs ja hieman yksinkertainen. Mut yhtä kaikki, hänen asenteensa on hänen oma ongelmansa, ei minun.

sillä niitähän sitten riittäisi joka lähtöön. Osallistun hyväntekeväisyyteen oma-alotteisesti silloin kun kohde on omaa sydäntä lähellä.

sittenhän muiden ei sitä tarvitse tehdä.



Ei nyt niin kauhean huono ajatus tuokaan.