Kun elämästä ei tuu mitään

Olen kolmekymppinen nainen ja mulla on aina ollut vaikeuksia luovia arjessa ja tuskastun jatkuvasti siihen, etten tunnu osaavan elää tätä elämää. Kotityöt, itsestä huolen pitäminen (esim. säännöllisyys terveellisen ruokavalion noudattamisessa, liikunnassa, ihonhoidossa, lääkärikäynneissä.. you name it), harrastukset ja ylipäätään kaikki elämän osa-alueet kärsii siitä, että en yksinkertaisesti muista tehdä asioita ja toisaalta myös siitä, että pienetkin asiat tuntuvat järkyttävän ylivoimaisilta. Työt on ainut asia, jonka olen aina hoitanut mielestäni hyvin. Töissä olen kuitenkin niin syvällä työmoodissa, että en pahemmin pidä taukoja. Lyhyempää päivää tehdessäni en useimmiten syönyt edes lounasta vaan paahdoin työpäivän läpi tauotta. Tällainen tapa työskennellä uuvuttaa pidemmän päälle (ylläri) ja arki muuttuu entistä suuremmaksi säätämiseksi mutta en osaa oikein muutakaan.

Oon ajatellut koko ikäni että nämä elämänhallintaan liittyvät vaikeudet johtuvat siitä, että olen vain huono, laiska ja kaiken lisäksi luultavasti tyhmäkin. Että jos yritän kovemmin, kaikki sujuu paremmin. Olen tukeutunut kalentereihin, tehtävälistoihin, muistilappuihin, puhelimen miljooniin muistutuksiin ja arjenhallintaan keskittyviin sovelluksiin. Olen kokeillut erilaisia tapoja tehdä asioita, yrittänyt muuttaa arkirytmiäni, pyrkinyt luomaan rutiineja, vähentänyt pakollisten askareiden määrää minimiin, laskenut rimaa aina vain alemmas ja siltikin epäonnistunut joka kerta suunnitelmissani ja järkevän, tasapainoisen arjen ylläpitämisessä. Nyt en enää tiedä mitä tekisin, mitä on enää jäljellä kokeiltavaksi. Oon niin väsynyt epäonnistumaan.

En oikein edes tiedä miksi tulin tänne tämän kaiken vuodattamaan. Jos jaksoit lukea tämän loppuun asti, kiitän siitä. Onko sulla samanlaisia kokemuksia ja jos on, oletko löytänyt asiaan jotain ratkaisua? Itse olen pohtinut kaikenlaisia syitä näihin vaikeuksiin ja miettinyt onko taustasyynä lapsuuden traumaattiset kokemukset, autismin kirjolla olo tai adhd mutta silti itsepintaisesti ajatukset palaavat samaan pisteeseen: kaiken syynä on oma saamattomuus ja huonous.