muutto ja lapset
Kysyin tätä jo aihe vapaa palstalla ilman vastauksia, ehkä tällä puolella löytyy muuttaneita ihmisiä.
Siis, olen itse kokenut erittäin traumaattisena muuton vieraalle paikkakunnalle ekaluokkalaisena. Nyt näyttäisi siltä, että joudumme/saamme muuttaa kun lapsemme ovat noin 3 ja 4 luokkalaisia. Tosin vain Helsingissä, idästä pohjoiseen, mutta koulut ja kaverithan muuttuisivat.
Miten teidän koululaiset ovat selvinneet koulunvaihdosta ja minkä ikäisenä luulisitte sen olevan helpointa, jos laskuista jätetään alle kouluikä pois.
Kommentit (4)
muutto ei ole jäänyt mieleen mitenkään erityisen dramaattisena. ainoastaan tuon muuttokesän olin vähän yksinäinen kun en tutustunut kehenkään uudella kotipaikalla (me muutimme naapurikuntaan). jouduin siis ikäväkseni viettämään aikaani 3v nuoremman siskoni kanssa...
koulun alkua jännitin mutta toisaalta myös odotin kovasti kun kaipasin niitä kavereita. koulu lähti kuitenkin aika kivuttomasti käyntiin, minun onnekseni samalle luokalle tuli toinenkin uusi tyttö ja me lyöttäydyimme aluksi yhteen. myöhemmin tietysti sain ystäviä myös muista luokkani tytöistä ja olin ihan täysillä mukana kaikissa jutuissa.
ehkä kokemukseni olisi ollut toinen jos olisimme muuttaneet kesken lukuvuotta? silloin on ehkä vaikeampaa päästä porukoihin mukaan kun kaveruus ym. kuviot on jo valmiiksi muotoutuneet? kesän jälkeen kaikki on aina uutta vanhoillekin oppilaille niin ehkä silloin on uuden oppilaan helpompi päästä sisään?
joka tapauksessa minun muistini/kokemukseni mukaan kaveripiirit ja bestikset on vielä ala-asteikäisillä aika vaihtuvia joten muutto ei silloin ole varmaankaan samanlainen katastrofi kuin se olisi yläasteikäiselle. silloinhan oma identiteetti on niin riippuvainen kaveripiiristä ja siitä mitä muut ajattelevat. toisaalta jotkut lukiolaiset reissaavat pitkiä koulumatkoja ihan omasta valinnastaan joten sen ikäinen voisi sitten taas käydäkin vanhassa koulussaan toisella puolen kaupunkia jos haluaisi.
Lapsillani on ikäeroa vain runsas vuosi ja ovat toistaiseksi aika hyviä kavereita keskenään, joten jos ajoitamme tulevan muuttomme kesäksi niin eiköhän asia suju.
Itse muutin ollessani 5.luokalla kesken vuoden (vanhemmat erosivat). Sopeutuminen uuteen kouluun ja kavereiden saanti ei ollut mitenkään vaikeata. Itse asiassa sain hyvin kavereita ja viihdyin paljon paremmin kuin aiemmassa koulussani. Tämä varmasti johtui luokan mukavasta ilmapiiristä ja avoimesti toisiin suhtautuvista lapsista. Suorastaan hämmästyin silloin aikanaan kuinka sellaisia luokkia voi ollakaan. Se luokka josta siirryin oli hyvin erilainen, eikä läheskään niin mukava.
Jos kuitenkin olisin joutunut muuttamaan toisin päin ja aloittanut kouluni tuossa uudessa luokassani ja siirtynyt vanhaan luokkaani, olisi sopeutuminen voinut olla tuskaa. Eli tuntui että minulle kävi hyvä tuuri, tai sitten auttoi asuinalueen muuttuminen. " Hyvällä" aluuella, johon muutimme oli parempi luokkakin ja lapset todella mukavampia. Koulu oli pieni ja alue pientalovaltainen haluttu rauhallinen alue. Entinen kouluni oli isompi ja alue laajempi ja oli koulu levoton ja ei vähiten ne vuokrataloissa varttuneet lapset, jotka osasivat pitää kyllä puoliaan.
Itse keskityin lähinnä koulun jälkeen harrastukseen muuttaessamme, mutta uuden paikan kavereiden tultua tutuksi pikkuhiljaa harrastukset jäi ja tilalle tuli kaverit. Muuttomatkamme oli onneksi sen verran lyhyt että " puolitiessä" ollut harrastupaikkani pystyin säilyttämään (vanha asuinalueeni oli kuitenkin liian kaukana minun liikkua) ja se saattoi osaltaan auttaa elämässäni muuton aikana säilyttämään jotain tuttua ja turvallista. Teillä se tuttu ja turvallinen on kuitenkin varmaan perhe ja sisarussuhde, joka luulisi auttavan sopeutumistilanteessa.
mutta uskoisin, että tuo 3-4-luokkalaisena muuttaminen ei olisi pahimmasta päästä. Murrosiässä on todennäköisesti vaikeampaa. Itse olen muuttanut 9-vuotiaana paikkakuntaa, eikä se ollut hyvä kokemus, mutta kyllä siihen vaikuttivat monet muut asiat enemmän kuin ikä.