Onko totta pitää arvostaa tai rakastaa itseään ennen kuin voi seurustella?

Kyllä sitä voi seurustella, vaikka ei itseään arvostaisi tai rakastaisikaan, mutta huonosti se varmaan päättyy molemmille.

Ei tarvitse. Mieti että elinkautisvangeillakin on parisuhteita. No he ehkä ovatkin itseään täynnä... 

Lähes mitä tahansa voi mutta kannattaako on kokonaan toinen asia.

Kokemuksia näistä etenkin te mt ongelmaiset?

Ei ole. Mutta riskinä on silloin, ettei tajua lähteä suhteesta, jos toinen kohtelee sinua huonosti ja suhteen myötä menee entistä enemmän rikki. 

Se ettei usko tai ota vastaan toinen välittää ja puhuu ala-arvoisesti itsestänsä ei kukaan jaksa varmaan sitä? T. Ap

Haluaisi silti oikeaa välittämistä ja löytää jonkun hyvän. T. Ap

Kyllä ihmisen on rakastettava ja kunnioitettava itseään. Näin on luontevaa rakastaa myös muita. 

Masentuneena tai huonoitsetuntoisena täytyy varoa, ettei yritä käyttää toista terapeuttinaan, eikä kumoa toisen niskaan omia negatiivia tunteitaan jatkuvasti. 

Jos löydät jonkun tasapainoisen ja luotettavan, joka rakastaa sinua, kyllä suhteelle kannattaa antaa mahdollisuus. 

Olen seurustellut muutaman mt ongelmaisen ihmisen kanssa ja on minullakin ollut sellaisia. Kokemukseni mukaan ne ihmiset voivat huonosti ja rinnastavat puolisonsa heitä satuttaneisiin. Suhdetta voisi kuvailla vuoristoradaksi.

Ainoa tapa olla tällaisessa suhteessa on ettei ota tosissaan. Muuten menee itselläkin hermot. Hienoa jos sinä et ole edellä mainitun kaltainen mutta suosittelen lämpimästi hoitamaan ne ongelmat ensin.

Jos sä haluat antaa toiselle parhaimman mahdollisen itsesi, niin silloin on oltava ekat sinut itsensä kanssa. 

Pätee kaikkiin ihmissuhteisiin 

Eihän mt-ongelma tai läheisriippuvuus, saati traumat estä löytämästä seuraa. Pidä huoli että toinenkin vaikuttaa terapiamyönteiseltä siitä syystä jos suhteessa tuleekin jotain niin ootte valmiita hakemaan apua. Kunnioita itseäsi sen verran ettet ala kenenkään oksennuslaariksi. Kummallakin säilyy velvoite hoitaa itseään. Parisuhteessa on loppupeleissä kyse tiimityöstä.

Ei naiset koskaan hyväksy tuommoista itsekkyyttä mieheltä. Mies ei koskaan saisinparisuhteessa ajatella itseään ja aina pitäisi laittaa nainen ja lapset oman edun edelle vaikka mies ei mene koskaan minkään edelle naisen ja lapsen silmissä

Jos ei arvosta itseään, on iso riski että päätyy hyväksikäytetyksi, kun sallii muidenkin kohdella itseään huonosti.

Toisaalta vaikka olisikin hyvä parisuhde, on se toiselle osapuolelle raskasta, jos on huono itsetunto ja paljon epävarmuutta.

Eli kannattaa keskittyä ensin saamaan itsensä kuntoon!

Ei ole totta, mutta olisi hyvä osata arvostaa ja kunnioittaa sitä toista osapuolta, jonka kanssa on suhteessa. Se voi olla vaikeaa, jos ei osaa arvostaa itseäänkään, mutta ei mitenkään mahdotonta. Sitten tietysti tuossa tilanteessa toisen on osattava venyä enemmän ja jaksettava kuunnella kaikkia "en arvosta itseäni" ilmauksia.

Mun oli vaikea arvostaa itseäni kun en saanut sitä mitä eniten maailmassa halusin - parisuhteen ja perheen. Nyt kun mulla on ihana mies ja lapsi, olen onnellinen. Rehellisesti, kuinka moni itselleen perheen haluava voi arvostaa täysillä itseään jos jää ilman sitä elämänsä suurinta haavetta? Ei ainakaan ollut mun kohdalla realistinen ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Mun oli vaikea arvostaa itseäni kun en saanut sitä mitä eniten maailmassa halusin - parisuhteen ja perheen. Nyt kun mulla on ihana mies ja lapsi, olen onnellinen. Rehellisesti, kuinka moni itselleen perheen haluava voi arvostaa täysillä itseään jos jää ilman sitä elämänsä suurinta haavetta? Ei ainakaan ollut mun kohdalla realistinen ajatus. 

he ovat kasvaneet aikuisiksi ja tajunneet, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja silloin on vain koottava itsensä ja jatkettava eteenpäin. Toiset osaavat tehdä tuon itse, toiset tarvitsevat terapeutin tukea.