Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä seurauksia on pikkusisarusten hoitamisesta?

Vierailija
01.11.2023 |

Opitko vastuunkantoa? Lähenivätkö sisarusten välit? 

Itselläni teki sen, että pelkkä pikkusiskon seura sai näkemään punaista. Välttelin sitä lapsena ja nuorena aina kuin mahdollista, koska silloin oli tunne, että minun pitää laittaa omat tarpeet syrjään pienemmän vuoksi. Tämä seurasi pitkälle aikuisikään saakka. Piti opettelemalla opetella tuntemaan pikkusisko aikuisena tasavertaisena, ei pienenä vahdittavana.

Vielä nykyäänkin, kun näen siskoni lapsuuskuvan, minulle tulee niistä kasvoista tunne, että ne ovat jotenkin vaativat ja kohta minun pitää ottaa vastuu jostain, joka ei minulle kuulu.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljonko teillä on ikäeroa?

Vierailija
2/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija wrote:

Paljonko teillä on ikäeroa?

Kuusi vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

En opinnut mitään ja välit eivät todellakaan lähentyneet. Sisarusten hoito oli pakkopullaa, kun ei ketään muitakaan hoitajia ollut ja vanhimman harteille lankesi se vastuu. Todennäköisesti nuoremmat sisarukset vihaavat minua edelleen tämän takia

Vierailija
4/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halunnut omia lapsia, kun jo lapsena joutui kantamaan vastuuta pienemmistään. 

5/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on hyviä muistoja. Hoidin ja leikitin kahta pikkusisarustani tarvittaessa aina siihen asti, kun muutin pois kotoa. Luimme satuja, piirtelimme, kävimme metsäretkillä. Toisaalta en joutunut tekemään sitä liikaa tai vastentahtoisesti, koska äitimme oli kotiäitinä. Olin teinivuosinani enemmän kotona kuin isosiskoni, joten enimmäkseen minä olin se pikkusisarustemme hoitaja.

Voi olla että opin siitä vastuullisuuttakin, mutta paras seuraus on lähinnä ne hyvät muistot ja kokemukset turvallisesta perhe-elämästä, ihan tavallisesta arjesta.

Vierailija
6/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija wrote:

En opinnut mitään ja välit eivät todellakaan lähentyneet. Sisarusten hoito oli pakkopullaa, kun ei ketään muitakaan hoitajia ollut ja vanhimman harteille lankesi se vastuu. Todennäköisesti nuoremmat sisarukset vihaavat minua edelleen tämän takia

Miksi he vihaavat? Kiukuttelitko heille sen lapsenvahtihomman aikana?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siskoni on 17 vuotta nuorempi, ja todellakin hoidin häntä paljon, joskus (taaperona) viikon putkeen opiskelijakämpässä, kun vanhempani olivat reissussa. Ensin tietenkin opin vaihtamaan vaipan, kylvettämään, pukemaan vauvan. Opin kantamaan koliikkivauvaa tuntikausia ympäri taloa. Opin keittämään iltavellin - kukaan ei vedä nälkäkiukkukohtausta tiukemmin kuin siskoni!

Opin laittamaan turvaistuimen autoon ja kiinnittämään mustekalan lailla kiemurtelevan taaperon siihen istuimeen. Opin uittamaan vauvaa, ja myöhemmin taaperoa uima-altaassa, opin käyttämään pikkulasta junan vessassa hädän tullen. Opin käyttämään pikkulasta lääkärissä korvatulehduksen kanssa, opin selvittämään allergioita omituisten oireiden kautta. Olipa omien lasten kanssa helppoa lähteä äitinä liikkeelle, kun oli jo käytännön osaamista takataskussa.

Siskoni on paras ystäväni, rakas, rasittava, tärkeä. Hän ei ole lapseni, hän on siskoni.

Mikä harmittaa? On sääli, ettei meillä ole veljeni kanssa muita pikkusisaruksia kuin tämä yksi.

Vierailija
8/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija wrote:

Siskoni on 17 vuotta nuorempi, ja todellakin hoidin häntä paljon, joskus (taaperona) viikon putkeen opiskelijakämpässä, kun vanhempani olivat reissussa. Ensin tietenkin opin vaihtamaan vaipan, kylvettämään, pukemaan vauvan. Opin kantamaan koliikkivauvaa tuntikausia ympäri taloa. Opin keittämään iltavellin - kukaan ei vedä nälkäkiukkukohtausta tiukemmin kuin siskoni!

Opin laittamaan turvaistuimen autoon ja kiinnittämään mustekalan lailla kiemurtelevan taaperon siihen istuimeen. Opin uittamaan vauvaa, ja myöhemmin taaperoa uima-altaassa, opin käyttämään pikkulasta junan vessassa hädän tullen. Opin käyttämään pikkulasta lääkärissä korvatulehduksen kanssa, opin selvittämään allergioita omituisten oireiden kautta. Olipa omien lasten kanssa helppoa lähteä äitinä liikkeelle, kun oli jo käytännön osaamista takataskussa.

Siskoni on paras ystäväni, rakas, rasittava, tärkeä. Hän ei ole lapseni, hän on siskoni.

Mikä

 

Kuulostaa kivalta, ainakin jos teit sen vapaaehtoisesti. Itseäni ei 17-vuotiaana todellakaan olisi kiinnostanut vauvan hoitaminen. Olin saanut siitä tarpeekseni jo kymmenen vuotta aiemmin, kun vanhempamme pakottivat minut olemaan vastasyntyneen kanssa. Nyt olen 40-vuotias, ja en ole koskaan halunnut omia lapsia.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa muistaa, että ne pahuksen boomerit hoiti sisaruksiaan, joten oikeastiko ihan normaali perheestä välittäminen on nykyisin inhottavaa ja alentavaa?

Vierailija
10/10 |
01.11.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu "hoitamisesta".