Miten voisi inhota itseään vähemmän?
Kommentit (19)
Vierailija wrote:
Mitä asiaa?
Ai mitä asiaa inhoan?
Ap
Miten olisi jos alkaisi elää arvojensa mukaista elämää? Siis sikäli mikäli nämä arvot kunnioittavat myös kanssaihmisiä eivätkä aiheuta heille harmia. Siitä tulee aina niin mahtava fiilis kun tekee asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja tekevät elämästä omannäköistä. Jokaisella on omat haaveet ja unelmat ja kukaan muu ei voi tietää mikä on just sun juttu, mitä sun sydän tältä elämältä haluaa :)
Vierailija wrote:
Miten olisi jos alkaisi elää arvojensa mukaista elämää? Siis sikäli mikäli nämä arvot kunnioittavat myös kanssaihmisiä eivätkä aiheuta heille harmia. Siitä tulee aina niin mahtava fiilis kun tekee asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja tekevät elämästä omannäköistä. Jokaisella on omat haaveet ja unelmat ja kukaan muu ei voi tietää mikä on just sun juttu, mitä sun sydän tältä elämältä haluaa :)
En ymmärrä mitä käytännössä tarkoittaa "elää arvojensa mukaista elämää"? Kuulostaa sanasalaatilta tämä.
Ap
Niin mitä asiaa inhoat. onkohan se turhanpäiväinen ?
Vierailija wrote:
Vaihda sukupuolta mieheksi.
Olisin kyllä komea miehenä. Leveät hartiatkin löytyy eikä ole juuri rintojakaan poistettavaksi.
Ap
Vierailija wrote:
Niin mitä asiaa inhoat. onkohan se turhanpäiväinen ?
Ulkonäköä, käytöstä, ääntä, ajatuksia. Kaikkea.
Ap
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Niin mitä asiaa inhoat. onkohan se turhanpäiväinen ?
Ulkonäköä, käytöstä, ääntä, ajatuksia. Kaikkea.
Ap
Suurin osa täysin hyödyttömiä pohdintoja kuitenkin.
Sulla voi selkeästi olla liikaa aikaa ajatella pelkästään itseäsi. Kun teet jotain mistä tykkäät, unohdat kaikki turhanpäiväiset kotkotukset. Ihmiset ahdistuu sellaisesta minäminä-kulttuurista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Niin mitä asiaa inhoat. onkohan se turhanpäiväinen ?
Ulkonäköä, käytöstä, ääntä, ajatuksia. Kaikkea.
Ap
Suurin osa täysin hyödyttömiä pohdintoja kuitenkin.
Hyödyttömiä pohdintoja, kun nämä seikat estävät saamasta sellaisia asioita, joita elämäänsä toivoisi?
Minä kyllä tykkään itsestäni, joskin osaan olla myös itsekriittinen ja ihan normaalilla tasolla itsetunto, mutta ilmeisesti ihmisillä on taipumusta analysoida liian helposti muut ihmiset joksikin muuksi esim. sellaisiksi, joilla äärimmäisen huono itsetunto, vaikka ei ole tai jotain muuta paskaa. Kuten: "Sinun pitää oppia pitämään itsestäsi. Ja jos et pidä joistain toisista johtui se siitä, että näet jonkun piirteen hänessä, mistä et pidä itsessäsi." Ei tuo noin mene läheskään aina ja aika harvoin itseasiassa.
Esim. jos jossain henkilössä on piirteitä, mistä et pidä, pitääkö sieltä poimia juuri se piirre mikä sopii edellämainittuihin analyysiin? Entäs siten ne muut jutut mistä ei tykkää toisessa ja mitkä ei liity sinuun mitenkään? Miten ne selittyy tuolla analyysillä?
Faktaa nyt vain on että monet ihmiset saattaa ärsyttää tai olla jonkun toisen mielestä inhottavia, tyhmiä, moukkamaisia, halpamaisia, ällöttäviä, mitä tahansa ja joskus ihan hyvästä syystä.
Jos esim. joku on tehnyt jotain asiatonta itseäsi tai perhettäsi kohtaan, on aika luonnollista olla pitämättä kyseisistä henkilöistä. Tai joku niinkin yksinkertainen juttu, kun kynsien pureskelu. Aika moni ei voi sietää sitä, vaikka ei itse olisi ikinä pureskellut kynsiä.
Vierailija wrote:
Tee jotain, jota arvostat.
Teen joka päivä. Ei mitään vaikutusta.
Ap
Samaa minäkin olen miettinyt. Terapiassa olen käynyt mutta se ei ole mikään avain onneen, sen ainakin voin kertoa. Noh, ehkä olen niin sisältä kuollut että en enää edes osaa toivoa parempaa
eikö se ole itselle valehtelua, jos yrittää piilottaa huonot ajatuksensa itsestä ja keskittyä iloisiin asioihin?
Kannustan sua ap myös soittamaan mieli ryyhyn. Kriisipuhelimessa saat jo tukea, ja paikan päällä on mahdollisuus muutamiin ilmaisiin käynteihin, täysin anonyymisti. Puhuminen auttaa selkiyttämään sun ajatuksia ja myös yhdessä toisen ihmisen kanssa on helpompi miettiä mitä tarvitsisit, ja mitä vaihtoehtoja on. Ei kannata hukata enää ainitlaatuista elämääsi itseinhoon. Yksin ei ole tarkoitus meidän ihmisten pärjätä eikä varsinkaan silloin kun on vaikeaa. Usein pahan olon juuret juontaa kauas historiaan, ikäviin kokemuksiin joiden kanssa on jäänyt yksin. Ja paha olo on reaktiota siihen hylätyksi tulemisen kokemukseen. Sinussa ei ole mitään vikaa, olet vain joutunut selviytymään hankalissa tilanteissa ja löytämään jotain selviytymiskeinoja, joista yksi voi olla tuo itsen inhoaminen. Siksi, hae itsellesi tukea ja anna itselles uusi mahdollisuus❤️
Minustakaan tämä ei ole ollenkaan hyvä ajatus. Paha olo, huonot, ehkä traumaattisetkin tapahtumat jne eivät poistu mihinkään yrittämällä olla jotain mitä ei ole, vaikka iloinen tai kiinnostunut toisista. Useimmiten apu on niiden kohtaaminen turvallisessa ympäristössä. On hyvä fokusoida hyviin asioihin, voimavaroihin jne ylipäätään, mutta silloin kun on oikeasti haasteita jaksamisen kanssa, ahdistusta, masennusta tms niin ne kyllä vaativat huomiota.
Tukea ja apua:
https://mieli.fi