Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen pilasi elämäni
25.10.2023 |
Voisiko joku kertoa mistä voisin saada apua tai kohdata kohtatovereita koulukiusaamisasioissa?
Olen 29-v mies ja minua kiusattiin peruskoulussa ja lukiossa todella pahasti. Kiusaamisen myönsin itselleni vasta aikuisena. Kiusaaminen muutti persoonani, en luota yhteenkään ihmiseen ja valitsin ammatinkin väärin, että se ois mahdollisimman tavallinen. Kärsin joka päivä. Olen vuoden käynyt psykologilla juttelemassa, mutta ei siitä oo apua. Haluaisin vaan päästä tästä kaikesta eroon ja löytää sen persoonan ja iloisuuden mikä olin silloin ennen. Minulla on ikävä itseäni.
Kommentit (19)
Erinlainen ihminen joka on hyvästä perheestä vanhemmat ylioppilaita miljoona omaisuus aloittaa koulun käynnin jossa häntä kiusataan aina 8 luokkaa asti kunnes lopettaa koulun kun on jo 6 eri koulua vaihettu kiusaamisen takia, loppu vuodet teini-iästä menee 90-luvulla olessa internetissä kiinnostuen hakkeroinnista ja tietokonepeleistä. Täysi ikäisyyteen päästyään alkaa päihteet kiinnostaa kun haluaa päästä vihan tunteista eroon joita koulukiusaaminen on aiheuttanut, ja syyllistyy päihdepäissään laittomiin uhkauksiin joista hänet luokitellaan psykoottiseksi ja passitetaan pakkohoitoon siellä 3 päivää olleena passitetaan kotiin sillä ehdolla että sitoutuu avohoitoon, avohoitoa kun on kestänyt 3 viikkoa ja nähnyt lääkärin ensimmäisen ja viimeisen kerran hän antaa sinulle skitsofrenia diagnoosin ja neurolepsi lääkitys alkaa, 5 vuotta kestänyt lääkitys on turruttanut kaikki tunteet ja mikään ei tunnu miltään ja alkaa tekemään asioita että saisi edes jotain tunteita päähän, hakkaa ensimmäisen kadulla vittuilevan ihmisen, ja sen jälkeen passitetaan pakkohoitoon 10 vuodeksi jossa sadistiset sairaanhoitajat kokoajan vitt*ilevat että potilas provosoituisi ja saisivat käyttää voimakeinoja ja lepositeitä koktaileineen, ja siellähän minä olinkin 2 kertaa viikossa, lääkitys oli niin vahva 10 vuoden ajan jossa minua "parannettiin" etten tunne enää edes vihaa muita ihmisiä kohtaan vaan kävelen selkärutussa kuolavaluen kadulla. Ehkä elän jopa 50 vuotiaaksi jos lääkkeiden sivuvaikutukset sen suopi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sinun mielessä velloo aina ajatus mitä mieltä toiset on sinusta mitä ikinä teetkin ja väärät tyypit huomaa sen ja haluaa valtaa. Ne pitäis tylysti sivuuttaa kun kemiat ei kohtaa ja keskittyä muihin asioihin ja että mahdollisesti tulee oikeita tyyppejä vielä vastaan.
Okay. Se vaatii itsesuggessiota. Uusi harrastus, ehkä. Psykologi ei voi muuttaa menneisyyttä, eikä keskusteluista ole mitään apua mielestäsi. Onko jokin muu tapa. Kirjoittaminen, musiikki tai piirtäminen. Mikä tuotti sinulle ennen iloa.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, vaikka se välillä haluaa koputtaa olkapäätä. Jos asian käsittely ei tuota tulosta unohdetaan se ja eletään elämää eteenpäin. Saattaa tulla joskus aika. Kun pelkästään sen kirjoittaminen tuottaa tulosta. Mulla meni 20 vuotta ja kirjoitin sen pöytälaatikkoon.
Vierailija wrote:
Erinlainen ihminen joka on hyvästä perheestä vanhemmat ylioppilaita miljoona omaisuus aloittaa koulun käynnin jossa häntä kiusataan aina 8 luokkaa asti kunnes lopettaa koulun kun on jo 6 eri koulua vaihettu kiusaamisen takia, loppu vuodet teini-iästä menee 90-luvulla olessa internetissä kiinnostuen hakkeroinnista ja tietokonepeleistä. Täysi ikäisyyteen päästyään alkaa päihteet kiinnostaa kun haluaa päästä vihan tunteista eroon joita koulukiusaaminen on aiheuttanut, ja syyllistyy päihdepäissään laittomiin uhkauksiin joista hänet luokitellaan psykoottiseksi ja passitetaan pakkohoitoon siellä 3 päivää olleena passitetaan kotiin sillä ehdolla että sitoutuu avohoitoon, avohoitoa kun on kestänyt 3 viikkoa ja nähnyt lääkärin ensimmäisen ja viimeisen kerran hän antaa sinulle skitsofrenia diagnoosin ja neurolepsi lääkitys alkaa, 5 vuotta kestänyt lääkitys on turruttanut kaikki tunteet ja mikään ei tunnu miltään ja alkaa tekemään asioita että
Ikävä sanoa, mutta vanhempasi olisivat kyllä voineet tehdä enemmän hyväksesi.
Kuulostaa tutulta. Olen nyt 28-vuotias nainen, eli kouluajoista on jo vierähtänyt aikaa, mutta pysyvät arvet se paska jätti. Minua kiusattiin toiselta luokalta ammattikouluun asti, amis jäi ekana vuonna kesken, opiskelut loppuivat osaltani siihen. Jatkuva piinaaminen ja yksinäisyys aiheuttivat itsetuhoisuutta yläasteella, vieläkin tulee kausia kun koen olevani niin täysin turha ja hyödytön luuseri (oikeassa ne olivat) että tahtoisi vaan että kaikki loppuu. Vihaan edelleen niitä ihmisiä suunnattomasti. Voimia Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mimnun elämä meni pilalle koska naiset panee vaan rikollisia jännä miehii. Minä olisin halunnut lapsen ja perheen mutta en saanut.
YHYY YHYY PENAALI HEITETTIIN KOULUSSA ROSKIIN 1978 ja olen käynyt 25 v terapiassa😩😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänhän vähintään joka toinen väittää olevansa kiusattu. Kukaan ei kuitenkaan koskaan tunnustaudu kiusaajaksi… ja samaan aikaan esim. etnisen taustan takia syrjittyjä ei oikeasti ole puolustamassa ikinä kukaan, vaan päin vastoin myös nämä ”kiusatut” kokevat tärkeäksi tehdä itsestään aina suurempia uhreja. Jännä.
Psykologit nyt ovat muutenkin maailman turhin ammattikunta, joka ei koskaan kykene katsomaan oman keskiluokkaisen kuplansa ulkopuolelle, joten niihin ei kannata hukata minuuttiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ihminen, joka joskus olit ei enää palaa. Itse olen erittäin rankan kiusaamisen uhri. Tämä henkinen ja fyysinen väkivalta aiheutti itselleni PTSD:n. Jäljelle jääneistä sirpaleista pitää vain yrittää liimailla jonkinlainen toimiva palapeli ja löytää se asia, jonka parissa on onnellinen. Ei se helppoa ole, mutta mahdollista, jos on tarpeeksi sisua.
Kiusattiin minuakin, koko kouluelämä läpi. Sekä henkisesti että fyysisesti, äitini suku kun on Venäjältä ja minulla silloin vielä aksentti, 70-80 luvulla. Pienessä kylässä keski-Suomessa. Haukkuivat kommariksi, ry**äksi jne. Pelotti kävellä koulusta kotiin kun joku oli aina odottamassa; ajatelkaa, pikkutyttöä potkittiin, heitettiin lumipalloilla, kiskottiin hiuksista, melkein jokainen päivä.
Olen antanut heille anteeksi, jo monta vuotta sitten.
Paitsi sinulle, Tanja H, joka kirjoitit 8-vuotiaan (kehitysvammaisen) pikkuveljeni otsaan tussilla vuonna -88 ”punainen piru”. Sinua minä en unohda, enkä sitä traumaa jonka veljelleni aiheutit. Tähän päivään saakka.
Koulukiusaaminen on kaameaa, ja toivon AP:lle kaikkea hyvää. Meitä on monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kiusattiin minuakin, koko kouluelämä läpi. Sekä henkisesti että fyysisesti, äitini suku kun on Venäjältä ja minulla silloin vielä aksentti, 70-80 luvulla. Pienessä kylässä keski-Suomessa. Haukkuivat kommariksi, ry**äksi jne. Pelotti kävellä koulusta kotiin kun joku oli aina odottamassa; ajatelkaa, pikkutyttöä potkittiin, heitettiin lumipalloilla, kiskottiin hiuksista, melkein jokainen päivä.
Olen antanut heille anteeksi, jo monta vuotta sitten.
Paitsi sinulle, Tanja H, joka kirjoitit 8-vuotiaan (kehitysvammaisen) pikkuveljeni otsaan tussilla vuonna -88 ”punainen piru”. Sinua minä en unohda, enkä sitä traumaa jonka veljelleni aiheutit. Tähän päivään saakka.Koulukiusaaminen on kaameaa, ja toivon AP:lle kaikkea hyvää. Meitä on monta.
Todella ikävä tarina. Voimia sinulle.
Vierailija wrote:
Kiusattiin minuakin, koko kouluelämä läpi. Sekä henkisesti että fyysisesti, äitini suku kun on Venäjältä ja minulla silloin vielä aksentti, 70-80 luvulla. Pienessä kylässä keski-Suomessa. Haukkuivat kommariksi, ry**äksi jne. Pelotti kävellä koulusta kotiin kun joku oli aina odottamassa; ajatelkaa, pikkutyttöä potkittiin, heitettiin lumipalloilla, kiskottiin hiuksista, melkein jokainen päivä.
Olen antanut heille anteeksi, jo monta vuotta sitten.
Paitsi sinulle, Tanja H, joka kirjoitit 8-vuotiaan (kehitysvammaisen) pikkuveljeni otsaan tussilla vuonna -88 ”punainen piru”. Sinua minä en unohda, enkä sitä traumaa jonka veljelleni aiheutit. Tähän päivään saakka.Koulukiusaaminen on kaameaa, ja toivon AP:lle kaikkea hyvää. Meitä on monta.
Kaikkea hyvää sinulle, mikäli olet tuominnut putlerin sotatoimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tarvitset normaaleja, hyväksyviä ihmisiä ympärillesi. Nettiympäristö ei sovi tähän. Saisitko luotettavan seuralaisen punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta? Voisitte yhdessä etsiä sopivan harrastusporukan tai vertaistukiryhmän.
Kyllä kiusaaminen voi pilata elämän. Kärsimystä joka päivä.
Muutto toiselle paikkakunnalle auttoi.
Älä anna sen pilata tulevaisuutta. Opettele hyväksymään menneisyys, se ei ole ollut sinun viskasi. Tapahtumat elämässä muuttaa ihmistä, mutta itseään voi kehittää jatkuvasti. Ensin pitää oppia rakastamaan itseään ennen kuin voi luottaa muihin. Silloin sä tiedät että et ole riippuvainen kenestäkään, sinulla on aina oma elämäsi, välillä on hetkiä kun ei ole yhtään ystävää ja joskus niitä kyllä löytyy kun lähtee vaan rohkeasti etsimään esim vertaistuki ryhmät ovat hyvä väylä näin alkuun.